Viimeksi kirjoittelin kuulumisiamme pikkuiselta Koh Lipen saarelta. Tätä tekstiä kirjoittaessa olemme jo uudessa kohteessa, mutta palataan vielä hetkeksi Lipelle.
Lipen ihanat lähes valkohiekkaiset rannat 🤍
Lipe on todellakin on hyvin pieni paikka ja ajatus joka paikkaan kävelemisestä oli ihana. Kyseinen saari on ikävä kyllä nykyään yli täynnä kaikenlaisia mopoja, jotka rehellisesti sanottuna pilaavat Lipen muuten mukavan ja rennon tunnelman. Mopedeja on oikeasti liikaa saaren kokoon nähden eikä esim. katuja ole tehty niin, että niissä mahtuisi järkevästi kulkemaan. Tämä tekee paikasta toiseen liikkumisesta usein hieman kaoottista. Muuten Lipe on oikein idyllinen ja söpö pikku saari josta löytyy kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta riittävästi.
Liikenteen sijasta saatte mielummin ihailla tätä puolta Lipeltä 🩵
Päivää ennen kun meidän oli aika lähteä Lipeltä me kerkesimme tavata suomalaisen purjehtija/reissu pariskunnan Sannan ja Pekan. Olemme pitäneet yhteyttä Instagramissa jo useita vuosia. Päivä hurahti nopeasti yhdessä jutustellen ja syöden. Jälleen tuntui myös sille kuin olisimme tunteneet toisemme jo monta vuotta. Tavataan varmasti heitä taas jossain.
Lipeltä matkamme jatkui (tai tarkemmin teki u-käännöksen) speed boatilla Koh Lantalle. Jos katsot Thaimaan karttaa niin huomaat, että meidän reitti ei todellakaan ole ollut se järkevin. Järkevintä olisi ollut siirtyä Aonangista Lantalle ja sieltä sitten Lipelle, mutta siinä vaiheessa kun päätimme mennä Lipelle, emme vielä tienneet, että haluamme tulla myös Lantalle.
Emme ole tunnettuja järkevyydestä ja taas tuli todistettua se oikeaksi.
Onneksi matkustus on tehty erittäin helpoksi Thaimaassa ja hinnatkaan ei päätä huimaa eli mikäs siinä sitten, mennään edes takaisin Andamaanienmerta 🤪
Matka oli hieman pomppuisa ja kostea, mutta päästiin turvallisesti perille.
Lähestyessämme Koh Lantaa aloimme haistaa voimakasta savun hajua ja pian huomasimme, että lähisaari oli sankan savun peitossa. Thaimaassa on joka vuosi useita metsäpaloja ja välillä ne lähtevät hallinnasta niin kuin tälle oli käynyt. Pahimmillaan osa teistä oli poikki ja useita paikallisten taloja tuhoutui. Sairaalan palomiehet saivat pelastettua ja saivat lopulta myös palon hallintaan. Onneksi tropiikissa luonto uudistuu nopeasti ja tämäkin metsäpalo on pian muisto vain.
Vastaranta oli todella sakean savun peitossa.
Olemme olleet täällä Lantalla nyt parisen viikkoa ja saari vaikuttaa hyvin mukavalle. Tämä ei ole mikään bilesaari (vaikka kyllä niitä hippaloitakin löytyy) vaan enemmin hieman unelias loputtomien rantojen täyttämä rento kohde. Eniten täällä tuntuu olevan ruotsalaisia ja saksalaisia pariskuntia ja on me tavattu muutamia suomalaisiakin. Sekä useita Jackrussellinterriereitä ja muita pikkukoiria💓
Täältä löytyy toinen toistaan herkullisimpia rantaravintoloita ja kaikki ovat varustettu auringonlasku näkymillä ✨Joka ilta erilainen show 💓Slurpsista vaan ja jälleen yksi herkullinen annos on syöty 😋
Thaimaassa on maaliskuusta toukokuulle ns. kuumakausi jota seuraa sadekausi (paikallisittain green season). Olemme täällä juurikin kuumankauden aikana ja voin kertoa, että lämpöä piisaa, välillä vähän liikaakin. Aamuisin kun käymme lenkillä rannalla on lämpötilat jo reilusti yli +30C asteen ja hiki todellakin virtaa. Lämpötilat nousevat yli +40C asteeseen ja eivät laske illallakaan kolmenkymmenen alle. Ilma on hyvin kostea ja usein salamat välkkyvät, mutta ei ukkosta eikä varsinkaan sada. Ollaan jo useampi viikko oikein toivottu kunnon sadepäivää tai vaikka sadeviikkoa.
Kissatkin pökerryksissä kuumuudesta 😅 kuva on otettu aamu 7.00 aikaan…
On ollut muuten hauska huomata kuinka lintukodossa sitä oltiinkaan Tahitilla. Siellä kun kävimme kävelyllä viidakossa ei tarvinnut pelätä oikeastaan mitään sillä siellä ei ole maissa juurikaan myrkyllisiä otuksia. Täällä Thaimaassa luonto on taas täynnä toinen toistaa vaarallisempia otuksia. Näistä lukiessamme törmäsimme meitä suuresti yllättävään tietoon. Thaimaassa elää vajaa 200 tiikeriä villinä! Jotenkin olimme ajatelleet että niitä on vaan jossain Intiassa ja ehkä Siperiassa. Noh, tiikereihin törmääminen luonnossa on hyvin epätodennäköistä, mutta jäi kyllä hieman mietityttämään…
Kuva lainattu netistä. En mielelläni törmäsi tähän aamulenkillä ainakaan jos sillä sattuisi olemaan nälkä 😅Näitä tyyppejä näkyy päivittäin. Sami on päässyt myös useamman kerran pelastustoimiin, kun tuo poikanen ilmeisesti haluaisi asua meidän uima-altaassa. Yhden pelastus operaation näet täältä https://www.instagram.com/reel/C5WCHtvS2N4/?igsh=MXhxYTF4eHQzdHBpYg==
Eräänä päivänä kun Sami ryhtyi kirjoittamaan hänen reilu 10 vuotta käytössä ollut tietokone alkoi käyttäytyä omituisesti. Nokkelana miehenä Sami ajatteli, että nyt olisi varmaan syytä tarkastaa varmuuskopiot ja tallennukset. Sen tehtyään kone otti viimeisen henkäyksensä ja hajosi. Onneksi varmuuskopiot kerkesi lähteä bittiavaruuteen ja Sami sai ne sieltä palautettua. Uusi kone saapui majoitukseemme muutamassa päivässä paikallisen Amazonin eli Lazadan varastolta. Nopeaa, kätevää ja edullista.
Hyvästi vanha toveri, palvelit pitkään ja hyvin!Onneksi oltiin sellaisessa paikassa mihin uusi kone oli helppo tilata 🙏🏼 Uutta materiaalia odotellessa tutustu näihin viihdyttäviin teoksiin esim. täältä https://www.adlibris.com/fi/haku?filter=author%3ASami%20Tabell
Siinä kaikki tältä erää. Ensi kerralla luvassa lisää tarinoita Lantalta ja uudesta kohteesta jonne suuntamme kuun lopulla. Ennen sitä kerkeämme myös kokea meille ensimmäisen Songkranin eli thaimaalaisen uudenvuoden juhlinnan. Songkrania kutsutaan myös maailman suurimmaksi vesisodaksi. Alkuperäinen tarkoitus veden roiskimisella on ilmeisesti ollut puhdistautua vanhasta vuodesta, synneistä sekä huonosta onnesta ja valmistautua ottamaan tuleva vuosi vastaan.
Kuva lainattu netistä.
Juhlinta alkaa aikaisin aamulla ja kestää koko päivän ja yön. Täällä Lantalla juhlinta keskittyy päätien varteen. Ihmiset ampuvat toisiaan vesipyssyillä autoista, mopoista ja kaduilla. Jäävettä kaadetaan myös saavikaupalla reitin varrelle osuviin ihmisiin. Kuulimme, että bonuksena vauvantalkista ja vedestä sekoitetaan jonkinlainen mössö jota sitten sotketaan kasvoille 😂 Tulee varmasti ikimuistoista ja eipä tarvitse ainakaan valittaa kuumuudessa tuona päivänä.
Kuva lainattu netistä.
Vuosien saatossa perinteet on muokkautuneet pienestä roiskimisesta tähän ”maailman suurimpaan vesisota” meininkiin, mutta myös perinteisiä tapoja on jäljellä. Näihin kuuluu mm. Budha patsaan kasteleminen hajustetulla vedellä niin kotona kuin temppeleissä.
Kuva lainattu netistä.
Tästä ja kaikesta muustakin lisää sitten ensi kerralla, kiitos kun olet matkassa mukana!
Terkkuja pienen pieneltä ja kuumaakin kuumemmalta Koh Lipen saarelta. Viimeksi kerroin, että olimme juuri saapuneet Suomesta Thaimaaseen.
Koh Lipen rannoilla voi törmätä leppoisiin rantakoiriin.
Minulle tämä on ensimmäinen kerta Thaimaassa, mutta Sami on viettänyt täällä useamman kuukauden vuosikausia sitten. On todella hauska päästä viimein tutustumaan tähän maahan ja erityisesti sen tarjoamiin herkullisiin ruokiin (pro tip, maista tilaamaasi annosta ennen kun lisäät siihen chiliä😅) sekä nauttimaan Thaimaan edullisesta hintatasosta kalliiden Tahiti vuosien jälkeen.
Green&red curry kanalla ja thai omeletilla 2,5€
Aloitimme Aasian seikkailut Pranburin idyllisestä ja äärimmäisen rauhallisesta maalaiskylästä. Paikka sijaitsee n.30 km etelään Hua Hinistä Thaimaan itärannikolla, eikä tunnelma voisi olla erilaisempi. Siinä missä Hua Hin kuhisee elämää, on Pranburi hiljaistakin hiljaisempi. Täydellinen paikka meille aloittaa Aasian seikkailut sekä keskittyä kirjoittamiseen.
Matkalla Bangkokin lentokentältä kohteeseemme satuimme saamaan yli-innokkaan kuskin. Olimme kumpikin aika väsyneitä yli vuorokauden matkustamisesta ja olisimme halunneet lähinnä nukkua. Kuski päätti toisin ja ystävällisesti esitteli Google kääntäjän avulla maataan, sekä pysähtyi useampaan otteeseen ostamaan meille erilaisia paikallisia herkkuja ja erikoisuuksia.
Tässä oli jotain banaani härpäkettä ja kookoskerma hommaa.
Saavuttuamme Pranburiin vuokrasimme n.10min kävelymatkan päässä rannalta olevasta söpöstä bungalow-kylästä oman pienen tukikohdan muutamaksi viikoksi. Paikan omistaja oli erittäin viihdyttävä ja hauska meidän ikäinen thainainen jolla menojalkaa todellakin vipatti.
Kämppä löytyi Airbnbstä Pranburi resort nimellä.Tälle rannalle ja vuorelle oli n. 15min kävely bungalowista.
Pranburin hiljaisuudesta huolimatta joka illalle olisi ollut tarjolla jonkun synttärit, jossa ruoka ja juoma virtasivat. Muutamista juhlista kieltäydyttyämme koimme, että meidän pitäisi kohteliaisuudesta osallistua edes yksiin juhliin. Saavuimme pieneen rantabaariin, jossa jo ilta kahdeksalta meno oli katossa.
Kaikki paikalliset naiset olivat pukeutuneet yöasuihin ja hetken jo koin olevani ylipukeutunut, kunnes sain satiinisen unimaskin asusteeksi. Juhlat jatkuivat puolen yön paremmalle puolelle, jonka aikana saimme tietenkin kutsun seuraavan illan synttärikemuihin (emme menneet).
Tältä kalliolta löytyy hieno kävelyreitti joka vie ”salaiselle” rannalle 🏝️
Thaimaassa näyttäisi olevan ylipäätään muodissa pyjamabileet. Erityisesti naiset tulevat erilaisissa yöasuissa juhliin ja on me nähty muutama baarikin, jotka on nimetty Slumber Partyiksi (pyjamabileet). Rantautuukohan tämä villitys myös muualle?
Thaimaastakin löytyy Bora Bora. Same same but different 🤪Pranburissa majoituksen hintaan kuului myös oma mopo!Ruuhkatonta rantaa riitti kilometri tolkulla.
Pranburista siirryimme muutaman viikon jälkeen yöbussilla Krabille ja tarkemmin Ao Nangin rantakaupunkiin. Alue sijaitsee eteläisessä Thaimaassa Andamaanienmeren puolella eli täysin eri rannikolla kuin Pranburi. Meri on kirkkaampaa ja hiekka vaaleampaa kuin pohjoisessa. Hintataso on etelässä hieman kalliimpi, mutta silti edullinen.
Yöbussi oli tilava ja pomppuisa. Lipun hintaan kuului eväät ja peitto. Siirtymisiin olemme käyttäneet https://12go.asia/en sivustoa ja hyvin on toiminut 👌🏼
Vuokrasimme jälleen edullisen bungalowin kävelymatkan päässä keskustan hulinoista. Hulinoita muuten riitti. Alkuun oli pieni shokki olla yhtäkkiä paikassa missä oli niin paljon ihmisiä, kauppoja, liikennettä ja ravintoloita. Tahitilla asuessamme totuimme siihen, että ympärillämme oli lähinnä haita tai ihan vaan muutama ihminen ja nekin usein kaukana meistä.
Ao Nang friendly bungalows palveli meitä loistavasti muutaman viikon ajan. Halvimmillaan paikka löytyy Agodasta, kuten muutkin majoitukset Aasiassa.Auringonlaskujen ihailussa oli hetkittäin tungosta.
Ao Nangissa tapasimme Karin, Johannan ja heidän Raimo koiran. Olemme tutustuneet Instagramissa reilu neljä vuotta sitten ja olipas hauska tavata nyt viimein myös oikeassa elämässä. Kari ja Johanna pyörittävät Ao Nangissa Krabin tai ehkäpä koko Thaimaan parasta sukellus sekä snorklaus yritystä Fast Mantaa.
Kävimme eräänä päivänä snorklaamassa heidän kanssa ja emme voi kun suositella heidän yritystään. Kaikki on mietitty viimeisen päälle laitteista varusteisiin ja kohteisiin sekä henkilökuntaa myöden.
Käytiin mm. Phi Phin saarilla 🤿
Näimme retkellä mm. raskaana olevan hain. Se oli niin hieno ja pullea sekä useita vauva haita. Ensi kosketus Thaimaan vedenalaiseen maailmaan oli todella miellyttävä ja oli mahtavaa nähdä mm. hieman erilaista korallia kuin Ranskan Polynesiassa. Päivä merellä hurahti nopeasti ja palasimme onnellisina rauhalliseen bungalowiimme, fiilistelemään kaikkea mitä näimme.
Krabi on ruuhkaisuudestaan huolimatta kaunis 💚
Snorklaamisesta meillä ei ole kuvia tai videoita sillä GoPro kameramme hajosi Tahitilla emmekä ole saaneet hankittua uutta. Usein myös kun kamera ei ole mukana näkee ne kaikista hienoimmat jutut…
Kuva pallokalasta aka. Raimosta lainattu netistä🐡
Muutama viikko Krabilla hurahti nopeasti ihmismassoja ja apinoita ihmetellen sekä muutamia ystäviä tavatessa. On ollut mahtavaa nähdä kavereita joita ei olla nähnyt useisiin vuosiin ja sitten yhtäkkiä olettekin samassa maassa ja vielä samassa kaupungissa samaan aikaan, jee!
🥂Apinat sopisivat hyvin myös Tahitin maisemiin, mutta siellä saa tyytyä kanoihin ja kukkoihin.
Krabilta päätimme lähteä saarille. Valitsimme saarista ensimmäiseksi kohteeksemme pikkuruisen Koh Lipen saaren aivan Malesian rajan vierestä.
Matka Koh Lipelle aloitettiin minibussilla ja loppumatka hoitui veneellä.
Olemme olleet täällä nyt parisen viikkoa ja pysytellään seuraavatkin pari viikkoa aloillaan. Täällä on sopivan rento ja leppoisa tunnelma. Erilaisten juhlapyhien aiheuttamat ruuhkatkin ovat jo hellittäneet ja saari alkaa paljastamaan parhaita puoliaan.
Kaunis klassikko, mutta niin meluisa 🙉
Koh Lipe on saari jossa voit hyvin kävellä joka paikkaan. Siskoni kertoi olleensa täällä joskus vajaa parikymmentä vuotta sitten ja silloin ei saarella kuulemma ollut juurikaan edes mopoja. Nyt niitä todellakin löytyy sekä muutamia autojakin. Muutoksista huolimatta Lipe on onnistunut säilyttämään leppoisan ilmapiirin, kunhan välttää kuuluisalla Walking Streetillä kävelyn klo: 19.00-21.00 aikaan.
Tungosta kehkeytymässä. Kuva lainattu netistä.
Siinä kaikki tältä erää, ensi kerralla uudet kuulumiset uudesta kohteesta! Kiitos kun olet matkassa mukana, mauruuru roa!
PS. Koko veneessä asumisen aikana kumpikaan meistä ei tippunut sängystä tai veneestä. Nyt maissa ollessa toinen meistä on tippunut unissaan sängystä, hereillä ollessaan kävellyt päin lasiovea sekä juuri ennen nukahtamistaan onnistunut saamaan muurahaisen pureman silmäänsä 😅 arvaatko, kummalle nämä on käynyt?
PPS. Edes täällä Lipellä ei olla päästy pakoon ranskalaisia. Joka paikka vaikuttaa olevan täynnä kyseisen maan edustajia sekä joka paikassa he ovat olleet myös meidän lähimmät naapurit. Onneksi näin maissa heillä vaikuttaa olevan enemmän vaatteita päällä kuin merillä.
Auringonlaskut ja itse aurinko ovat ihan erivärisiä täällä kuin Tyynellämerellä✨
Moikka kaikki! Tarkoitus on jälleen kirjoitella tänne meidän kuulumisia. Instagram on edelleen aktiivisin kanava jossa kertomuksia ja postauksia on lähes päivittäinhttps://www.instagram.com/saippuakuplaunelma
Sitten asiaan vai Aasiaan… Tätä tekstiä kirjoittaessa olemme olleet muutaman viikon verran Thaimaassa. Ennen Aasiaan saapumista teimme useamman vuoden tauon jälkeen parin kuukauden pyrähdyksen Suomeen.
Tropiikin auringonlaskut vaihtuivat asteen arktisemmiksi 💓
Oli todella ihana nähdä perhettä ja ystäviä sekä syödä kaikkia ruokia mitä on kaivannut maailmalla ollessa (ohuen ohut ruisleipä metvurstilla, marjat, salmiakki ja sinappi, wow! Kuinka herkullista!!!) 😋
Parasta!
Pakko vielä mainita, että Suomessa kauppojen valikoimat ovat kyllä huikeat! Kaikkea on ja paljon. Eräässä kaupassa laskimme, että esim. pelkkää metvurstia oli 5 hyllymetrin verran. Riittävästi sanoisin 😂
Kaikkia ei keritty nähdä ja osan kanssa unohtui ottaa kuva ❤️ Ensi kertaan ihanat!
Ennen Suomeen tuloa myimme meidän rakkaan Malaika purjeveneemme. Neljän vuoden purjevene-elämä oli huikeaa ja saimme mielettömiä elämyksiä niin hyvässä ja välillä vähemmän hyvässä. Vuodet menivät todella nopeasti ja kolusimme Ranskan Polynesian saaret ja atollit perinpohjaisesti.
Malaika. Paras vene ja koti meille neljän vuoden ajan ❤️
Alkukesästä viime vuonna huomasimme, että molemmista alkoi tuntumaan siltä, että olimme jo nähneet ja kokeneet saariseikkailua veneellä riittävästi. Tuntui myös sille, että olisi ihana elää hetki hieman helpompaa arkea, jossa sää ei määrittele niin paljoa elämää, eikä tarvitsisi korjata jatkuvasti jotain oleellista ja olla varuillaan. Veneen myynti alkoi tuntua ainoalta oikealta ratkaisulta tilanteeseen.
Ah, ihanat ”ergonomiset” työasennot 😂
Muutaman hyvin erikoisen kuukauden aikana Malaika oli myyty. Veneen myynnistä Facebookissa saisi kirjoitettua monta hulvatonta blogi kirjoitusta tai kirjan, sen verran käänteitä ja suorastaan hulluja ihmiskohtaamisia mahtui noihin kuukausiin.
Veneen myynti, aikamoinen kokemus 😅
Loppu hyvin kaikki hyvin, Malaika myytiin samanlaiselle pariskunnalle kun me neljä vuotta sitten. Täysin kokemattomia ja täynnä intoa. Malaikalla on varmasti ollut monta päiväni murmelina hetkeä, mutta siellä Huahinella se kelluu ja opettaa uusille omistajille purjevene-elämän saloja ja totuuksia.
Samaan aikaan kun myimme Malaikaa, saapui Ranskan Polynesian vesille S/Y Victoria jonka kanssa olimme pitäneet somessa yhtä jo useamman vuoden verran.
Ihan kuin olisimme tunteneet aina ❤️
Oli mahtavaa vihdoin tavata Vali ja Mikko livenä. Vietimme monta ikimuistoista hetkeä heidän kanssaan ja saimme jopa muuttaa heille hetkeksi kun Malaikan kaupat oli viimeistelty.
Sanottuamme heipat kaikille ystävillemme Tahitilla ja sen saarilla (suurkiitos kaikille meitä majoittaneille ❤️ olette super ihania!!!) oli aika lentää Suomeen parhaaseen vuodenaikaan eli marraskuun lopulla.
Heippa Tahiti, ensi kertaan ☀️
Lento Suomeen sujui hienosti vaikka Samin passi oli kerennyt vanhentua ja uutta oli mahdotonta saada Tahitille (yritettiin kyllä monella eri tavalla ja useita kertoja). Vaikka vanhalla Suomen passilla voikin matkustaa kotimaahan suosittelemme silti passin pitämistä voimassa, jos haluaa päästä helpommalla ja välttää vierailuja erikoishuoneissa lentokentillä 😇
Samin suurin kalasaalis, 52 kg purjekala kumiveneellä myräkän jälkeen 🤩
Ensimmäisen maissa vietetyn kuukauden aikana oli hauska huomata kuinka oma arki oli muovautunut täysin vesissä asumiseen. Maissa ollessa kaikki tuntuu jotenkin luksukselle. Loputtomasti lämmintä vettä suihkusta ja aivan sama minkälainen myräkkä ulkona on, se ei enää vaikuta arkeen juuri ollenkaan.
Veneellä keli laittaa päivän suunnitelmat usein täysin uusiksi.
Ensimmäisillä kerroilla, kun satoi oli huvittava huomata, että sitä automaattisesti pinkaisi pystyyn sulkemaan olemattomia kattoluukkuja huomatakseen vain sen, että niitä ei ole etkä edes yllä kattoon. Muutaman kerran sitä kesti ennen kuin tajusi, että niin joo ollaan talossa eikä veneessä. Maa ei silti heilunut jalkojen alla eikä olla herätty tarkistamaan ankkuria.
Vaihtelu virkistää ja uudet seikkailut odottavat.
Olemme molemmat edelleen todella säästäväisiä veden käyttäjiä ja säätä tarkkaillaan keskiverto tallaajaa useammin, mutta ei enää 5 kertaa päivässä. Vessaa tai jääkaappia ei olla jouduttu korjaamaan kertaakaan, eikä mitään muutakaan. Juomavettä on aina saatavilla vaikka et käytä vedentekokonetta, ihmeellistä!
Saimme molemmat ensimmäistä kertaa ikinä koronat heti kun saavuimme Suomeen 😂 Tervetuloa kotiin…Kävin myös kampaajalla ensimmäistä kertaa neljään vuoteen ✨ Kiitos Jenna 💓 https://www.instagram.com/famebyjenna
Meillä on muutamia erilaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita (joista kerrotaan sitten aikanaan kun asiat varmistuvat). Tällä hetkellä varmaa on vain se, että reissuelämä jatkuu. Ensin maista käsin Aasiassa ja kuka tietää jossain kohtaa varmasti jälleen vesissä. Sami itse asiassa katseleekin jo säännöllisesti veneiden myynti-ilmoituksia…
Kerran kapteeni aina kapteeni 😘
Meillä molemmilla jäi pala sydäntä Polynesiaan sekä tietysti paljon ystäviä. Ranskan Polynesia tuntuu toiselle kodille, mutta on mahtavaa nähdä välillä muitakin paratiiseja ja kulttuureja.
Tarkoitus on nyt siis ensin reissata ja työskennellä ympäri Aasiaa. Eri suunnitelmista huolimatta olemme hyvin avoimina tulevaisuuden suhteen ja valmiita tarttumaan tilaisuuksiin jos ja kun niitä ilmenee.
Sami viimeistelee parhaillaan eri kirjaprojektejaan mm. Malaika-sarjan kolmatta osaa sekä kirjoittaa jotain ihan uutta ja erilaista… Kuulette niistäkin sitten aikanaan.
Kiva kun olet reissussa mukana, blogia ja muitakin kanavia saa seurata, tykätä ja kommentoida, ne motivoivat jatkamaan päivitysten tekemisiä. Joten kiitos jo etukäteen niistä kaikille 🩷
Ia orana, kaikki! Terveisiä ihanalta ananaksien ja myrskyjen täyttämältä Moorean saarelta. Edellisestä kirjoittelukerrasta on vierähtänyt hetki. Kiitos, että olet edelleen mukana matkassa. Näiden muutaman kuukauden aikana Malaikalla ei olla päästy tylsistymään. Vauhtia ja vaaratilanteita on riittänyt. Ota mukava asento ja lue Malaikan sekä miehistön viimeisimmät kuulumiset.
Kuinka söpö, vauva-ananas 😍
Viimeksi kun lähetimme pullopostia, olimme Moorean pohjoispuolella Ta’aahiamanu rannalla. Meira oli alkanut tehdä Virtuaalimatkoja Ranskan Polynesiaan (suurkiitos kaikille, jotka olette olleet mukana näillä kierroksilla) ja Samilla oli tuttuun tyyliin kirjoitushommia ja pikku huoltoja Malaikassa.
Meidät oltiin keväällä kutsuttu hyvien ystäviemme häihin Moorealle, jotka olisivat uudenvuodenaattona yksityisellä pikku saarella eli motulla. Nyt kun olimme syystä ja toisesta edelleen Moorella ja häät niin lähellä, päätimme, että jäämme juhlistamaan ystäviemme häitä ja otamme tulevan vuoden ikimuistoisesti vastaan.
Meira ja tuleva morsian Sharon ✨
Päivät kuluivat vauhdikkaasti normaalin arjen keskellä, hiustenleikkuissa ja kavereiden synttärihulinoissa. Ta’aahiamanu rannan ankkurissa oli paljon tuttuja venekuntia ja kaikkea hauskaa tekemistä, kun vaan töiltä kerkesimme.
Sitten alkoi jälleen tapahtua. Tuli useamman päivän ukkosta ja kaatosadetta. Ukkosella on aina jännittävää veneellä. Salamointia on hienoa katsella, mutta jos lähellä alkaa jyrähdellä ja välkkyä, stressitaso nousee ja laitamme kaiken elektroniikan piiloon uuniin. Uunin pitäisi suojata laitteita salaman iskulta. Muutaman kerran jysähti lähelle, mutta onneksi vuorille ja avomerelle. Moorealla on jylhät vuoret, jotka ovat paljon korkeammat kuin yhdenkään veneen mastot.
Suojassa vuorten syleilyssä🍍
Meira valmistautui seuraavaan Virtuaalimatka kierrokseen, joka oli yksityinen kierros suomen aikaan 15.00 iltapäivällä, eli 03.00 yöllä meillä. Ajattelimme hetken, että kuinkakohan sitä herää keskellä yötä töihin, mutta huoli oli turha. Muutama tunti ennen alkavaa kierrosta ankkurialuettamme ravisteli jälleen astetta voimakkaampi myräkkä. Olimme hetkessä täysin hereillä.
Kohta mennään!
Tuuli raivosi 50 solmun voimakkuudella ja vettä tuli saavista kaatamalla, ukkonen jyrisi. Malaika ja muut veneet tanssivat myräkän tahdissa. Kaikki olivat hereillä tarkkailemassa tilannetta sen mitä ympäröivältä pimeydeltä pystyivät. Pimeässä kaikki tuntuu aina jotenkin suuremmalta ja stressaavammalta. On hankala erottaa etäisyyksiä ja tuntuu, että pimeys piilottaa sisälleen jotain tärkeää mitä pitäisi nähdä.
Et voi ikinä tietää etukäteen mitä päivä tai yö tuo tullessaan 🤞🏼
Myräkkä kesti reilun tunnin. Meira pääsi aloittamaan kierroksen sopivasti juuri myrskyn laannuttua. Kierroksen jälkeen mietimme, että onkohan aina myrsky, kun Meira tekee Virtuaalimatkoja? Kolmas kierros olisi loppiaisena…
Sadepäivinä laguunin värit korostuu kauniisti.
Itsenäisyyspäivää pääsimme viettämään erityisseurassa. Olimme tutustuneet marraskuussa suomalaiseen pariskuntaan, Miian ja Aapoon, jotka rakentavat taloa Moorealle. He kutsuivat meidät juhlistamaan päivää luokseen, ja me menimme ilomielin. Juhlapäivä kului hauskoissa merkeissä pikkutunneille asti suomalaista musiikkia kuunnellen ja herkuista nauttien.
Oli huippua päästä viettämään itsenäisyyspäivää suomalaisten kanssa 🤍💙
Itsenäisyyspäivän jälkeen jatkoimme normaalia eloa ja oloa. Teimme töitä ja näimme kavereita sekä ystäviä. Vietimme useamman hyvin tuulisen ja aallokkoisen päivän ankkurissa.
✂️✂️✂️
Vaikka veneellä on kaikki hyvin niin kovin tuulisella kelillä dingillä maihin meno ei aina kiinnosta. Maihin päästessäsi olet täysin suolaveden marinoima ja valmis suihkuun. Seikkailu tai asiointi maissa ei silloin kauheasti kiinnosta. Meira on välillä pohtinut ääneen, että veneessä asuminen on vähän sama kuin oman yrityksen omistaminen. Olet tavallaan todella vapaa, mutta toisaalta täysin kiinni veneessä.
Malaika sai jälleen uudet sohvat. Mitäs tykkäät tästä ananaskuosista?Malaikan sohvien evoluutio. Mikä on sinun suosikkisi?
Joulu alkoi lähestyä, olimme saaneet kutsun viettämään joulupäivää maihin hienoon villaan. Jouluaatto oli tarkoitus viettää Malaikassa hyvien purjehtija ystäviemme kanssa. Laitoimme Malaikan valmiiksi jo aatonaattona, jotta jouluna voisi ottaa vähän rennommin. Ajattelimme tehdä vielä vettä, että ei tarvitsisi murehtia siitä muutamaan päivään.
Siellä se villa odottaa.
Malaikan tuiki tärkeä vedentekolaite päätti toisin ja Sami pääsi 24h huoltohommiin. Tämä tarkoitti sitä, että koko keulahytti piti tyhjentää, jotta Sami pystyisi selvittämään mitä pitäisi tällä kertaa korjata. Toisin sanoen koko vene oli kaaoksessa ja jouluaaton vietto kysymysmerkkisenä. Vuorokauden taistelun jälkeen Malaikassa oli jälleen toimiva vesikone ja paatti siivottu, jes! Ongelma oli vanha pumppu, joka on nyt vaihdettu toiseen. Pääsimme viettämään joulua onnellisina, mutta hieman väsyneinä.
Tulihan se joulu meillekin 🎁
Vedentekolaitteella tehdään merivedestä makeaa vettä. Se on toimiessaan aivan mahtava laitos, joka helpottaa arkea huomattavasti.
Maakrapuina🥂Meiran ilmeestä huolimatta olimme olleet kilttejä 😇Tapaninpäivä kääntymässä iltaan ja Ta’aahiamanu tyhjenemässä juhlijoista.
Joulun jälkeen oli aika siirtyä Moorean itäpuolelle Vaiarean poukamaan lähemmäksi tulevia häitä. Ankkuria nostaessa oli ongelmia. Muutaman kuukauden killuminen Ta’aahiamanu rannan kupeessa oli kiertänyt ankkuriketjun sellaiselle mytylle, että sen selvittämiseen meni reilu tunti.
😅
Alueella on usein kovat virtaukset ja vaihtelevat tuulen suunnat, eli ketju pääsee kiertymään helposti. Varsinkin jos siellä viihtyy paria viikkoa pidempään. Reilun tunnin operaation jälkeen pääsimme matkaan ja löysimme kivan ankkuripaikan tulevan hääpaikan läheisyydestä.
Onneksi matka oli lyhyt, joten pikku viivästys lähdössä ei haitannut. Kerkesimme hyvin perille valoisalla ⚓️
Uusivuosi vaihtui ikimuistoisesti ystävien häissä ja säät suosivat. Päivä oli täysin tyyni ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ilmassa oli rakkautta ja onnea. Ystävämme saivat seremonian päätteeksi tahitilaiset nimet ja virallisen todistuksen vihkimisestä. Oli todella mahtavaa päästä osallistumaan perinteiseen polynesialaiseen vihkimiseen sekä hääjuhlaan tansseineen ja ruokineen.
Hääseremonia oli miltei 2h tahitin ja ranskan kielellä. Paikalla oli tulkki joka käänsi kaiken englanniksi.Ricolla ja Sharonilla oli perinteiset hääasut ja asusteet.Seremoniaan kuului paljon tulta, savua ja tietenkin kookoksia sekä niistä kertovia legendoja 🥥 Pappikin oli hieman erinäköinen kuin Suomessa.Hiva Moana Tane eli Rico & Hiva Moana Vahine eli Sharon 🌿Hääpaikka oli koristeltu perinteitä kunnioittaen. Myös ruoka josta ei ole kuvaa oli perinteistä polynesialaista ruokaa. Mm. possua, kalaa, äyriäisiä, hedelmiä ja kookosta. Kaikkea oli todella paljon ja koko motu oli kuin sadusta🌺Häissä oli paljon tahitilaisia tanssiesityksiä ja leikkejä mm. pétanquen peluu kuului hääpäivän ohjelmaan. Esitysten ja leikkien jälkeen juhlat jatkuivat pitkälle aamuyöhön asti ✨
Häiden jälkeen keli vaihtui ja satoi kaatamalla viikon. Olimme suljettuna Malaikan sisätiloihin. Kuuntelimme kaatosadetta ja tutkimme, löytyykö mahdollisia vuotoja. Ei löytynyt, mutta Malaika sai lukuisia ilmaisia kannen pesuja. Päivät olivat harmaatakin harmaampia, vaikka olemme keskellä kauneinta paratiisia. Säälimme lomalaisia, jotka ovat täällä vain viikon parin matkalla. Kun sataa kaatamalla viikon putkeen, ei näillä muuten niin ihanilla saarilla ole maissakaan oikein mitään kivaa puuhaa. Toivottavasti hotelleissa on hyvät tarjoilut.
Näkyvyys oli aika kehno…Jep, ei näkynyt maata viikkoon 😅
Sateiden loputtua saimme viimein myytyä myös Parasailor purjeemme, jonka olimme laittaneet myyntiin edellisen vuoden keväällä. Myyntiin ei mennyt kuin vajaa 8kk. Meira lähti lautalla viemään purjetta Tahitille rahtilaivaterminaaliin lähetettäväksi Markiisisaarille asti ja Sami jäi kirjoittamaan Moorealle Malaikaan.
Taporo nimiset laivat kuljettavat tavaroita ympäri Ranskan Polynesian eri saaristoja.
Kyseiselle viikolle oli luvattu jälleen ikäviä lännentuulia. Ehkä muistatte viime kirjoituksesta, että se tarkoittaa täällä aina myrskyjä. Sääennustetta lukiessamme nauroimme hieman epätoivoisesti, että kohta taas pyöritään myrskyjen mukana ja ei nukuta. Maanantaina, jolloin Meira lähti Tahitille, piti olla vielä ihan ok keliä. Tahitilla sitä olikin, aurinko paistoi ja Meira sai purjeen onnistuneesti laivaan.
Jonossa ollut herrasmies alkoi jututtamaan Meiraa ja ilostui silmin nähden kuullessaan, että paketti oli lähdössä Markiisisaarille. Hän oli itsekin sieltä kotoisin.Saanko esitellä herra Chaon! Hän ystävällisesti ja pyytämättä auttoi 20kg purjeen oikeaan laivaan ja ajelutti sen jälkeen Meiraa pitkin poikin Tahitia. Paikalliset ovat aidosti todella avuliaita ja ystävällisiä 🤗
Samilla oli taas Moorella jo vähän jännemmät paikat. Muutama pikku myräkkä pyyhälsi Moorean päältä ja piti Samin valppaana. Kirjoittaminen ei ollut kaikkein tehokkainta tuona päivänä, kun piti vahtia, että veneellä ja ympärillä on kaikki kunnossa.
Rintama lähestymässä.
Myöhemmin iltapäivällä, kun Meira palasi Tahitin reissulta takasin Moorealle valmistelimme Malaikan myrskyä varten kuntoon. Kävimme kaupassa ja laitoimme kaiken ylimääräisen pois kannelta ja Sami tarkasti snubberin ja ankkurin. Naapurit olivat sopivilla etäisyyksillä toisistaan.
Näetkö keltaisen pisteen? Se on Sami noutamassa Meiraa lauttaterminaalista kotiin.
Olimme valmiina ja yöllä se sitten alkoi. Tuuli pyöri 30-50kt tienoilla. Tämä on siis ihan rivakkaa kovaa tuulta, kaikki lentää ulkona mikä ei ole kunnolla kiinnitetty. Vettä satoi kaatamalla. Sade oli paikoin niin rankkaa, että veneen sisällä ei kuullut juuri mitään muuta. Aurinkokaan ei uskaltanut tulla esiin. Viikko vierähti huonosti nukkuen, sadetta, tuulta ja Malaikan ääniä kuunnellen. Olimme myös paljon ankkurivahdissa. Sunnuntaina tuuli viimein tyyntyi ja aurinkokin näyttäytyi.
Myrskykauden lisäksi nyt on myös passionhedelmäkausi 😋Tämä on soursop! Maistuu Spritelle 🤩
Myrsky päivinä tai välillä jopa viikkoina ollaan kelistä riippuen ankkurivahdissa, katsellaan leffoja ja yritetään nukkua. Jos pystyy niin koitamme tehdä ihan tavallisia asioita, kuten vaikka töitä. Kovimpien tuulien aikana se ei oikein onnistu sillä aistit on valppaana ja olet vähän kuin valmiustilassa toimimaan. Muuhun ei pysty kunnolla keskittymään. Veneestä ei yleensä poistuta myrskyjen aikana ja välillä saattaa mennä reilu viikkokin, että pääsee maihin kävelemään ja asioille.
Jee, selvittiin taas keleistä!
Hyvää säätä kesti muutaman päivän ja sitten tuli taas uusi mylly. Tällä kertaa se iski aamulla, jolloin oli onneksi jo valoisaa ja näimme kuinka takanaapurimme alkoi laahata ankkuriaan kohti riuttaa. Meira yritti tavoittaa heitä VHF-radiolla, mutta he eivät vastanneet. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hypätä dingiin ja lähteä katsomaan mikä on tilanne. Sami pyyhälsi kaatosateessa veneelle ja sai hälytettyä miehistön, ennen kuin suurempaa vahinkoa tapahtui. Onneksi he olivat alueen viimeinen vene, eivätkä kolhineet mitään.
Sami palaamassa takaisin kotiin myrskyn jo laannuttua.
Seuraavana aamuna saimme nauttia, kun suuri lauma hyppiviä delfiinejä tuli näyttämään taitojaan Malaikan vierelle. Laumassa oli paljon vauvadelfiinejä ja nuoria yksilöitä. He viihtyivät reilun tunnin meidän ympärillä. Kontrasti edelliseen päivään oli melkoinen. Myrskyt unohtuivat ja tuntui jälleen siltä, että asumme keskellä satua.
Villieläinten kohtaaminen on aina yhtä ihanaa 💓Vietettiin Australiapäivää Malaikassa 🍔Sharon on kotoisin Australiasta, mutta sukujuuret on Sri Lankassa.Bruno & Alba pääsivät myös kylään.
Muutaman normaalin päivän jälkeen heräsimme aikaisin aamulla tuttuun tuulen ulvontaan ja Malaikan terävään liikehdintään kovenevan aallokon päällä. Tahitia ja Mooreaa lähestyi myrskyalue.
Tyyntä myrskyn edellä jne.
Aallokko kasvoi ankkurialueella suureksi, tuuli raivosi ennätys vauhtia 55kt nopeudella (reilu 100km/h). Malaika pyöri kovassa aallokossa ja rajussa tuulessa ankkurin ja ketjun varassa. Tuulen ja aaltojen ääni oli jälleen niin kova, että oli miltei mahdotonta kuulla muuta. Myräkkä tuntui sen verran voimakkaalle, että laitoimme liivit varmuuden vuoksi päälle, jos joutuisimme kannelle hommiin. Näimme kuinka naapurimme oli yhtäkkiä keula meitä kohti ja lähestyi uhkaavasti. Heidän ankkuri ei enää ollut kiinni pohjassa.
Naapurit olivat ankkuroituneet liian lähelle tätä kielekettä. Ankkuri valui syvyyksiin, eikä sillä ollut siellä mahdollisuutta kiinnittyä uudelleen.
Meira kaivoi fendereitä esiin ja Sami käynnisti Malaikan moottorin. Olimme valmiina estämään omalta osaltamme törmäyksen sillä naapureillamme oli selvästi useita ongelmia yhtä aikaa päällä. Ankkuriongelmien lisäksi heiltä oli jäänyt aurinkosuoja yöksi kannen päälle ja se toimi nyt purjeena, liikuttaen heitä kovaa vauhtia meitä kohti. Samalla heidän isopurjeen nostin irtosi ja kiertyi tuuligeneraattorin ympärille. Kaiken lisäksi heidän ankkurivinssi ei toiminut ja he eivät saaneet nostettua ankkuria ylös uudelleen ankkuroitumista varten. Tässä tuulen nopeudessa ja aallokossa venettä olisi ollut haastava muutenkin ohjata, mutta heillä oli bonuksena kaikki nuo muutkin ongelmat.
Moorea on tuolla keltaisen nuolen kohdalla. Kuvasta näkee kuinka suuri myrskyalue oli.
Naapurimme tulivat n. 3m päähän meistä useampaan kertaa. Näin läheltä näet selvästi kavereiden kasvot ja tunnet tuskan heidän taistellessaan kaoottisen tilanteen kanssa. Onneksi Malaikan ylisuuri ankkuri piti meidät paikoillaan, ja tilanne oli enemmän hallittavissa. Lopulta naapurit saivat aurinkosuojan pois, vinssin toimimaan ja ohjattua veneensä kauemmas meistä. Törmäykseltä vältyttiin.
Myrsky kesti kolmisen tuntia ja naapurit pystyivät ankkuroitua uudelleen. Huh! Tämä taisi olla meidän tähän asti kovin myrsky. On aina yhtä uskomatonta kuinka tyyntä pahojen kelien jälkeen on. Vietimme illalla tilanteen purun naapureiden kanssa ja kaikille jäi hyvä mieli. He toimivat todella hienosti täpärässä ja vaikeassa tilanteessa.
Pizza-ilta ja tilanteen läpikäynti.Opittiin helppo pizza pohja. 1 tölkillinen olutta ja 3 kuppia vehnäjauhoja, voilà!
Tässä elämäntyylissä on aina mahdollisuus oppia uutta. Tilanteet ja paikat voi olla täysin uusia ja erilaisia. Myöhemmin kuulimme kuinka sama myrsky oli tehnyt tuhoja maissa. Paljon puita oli kaatunut ja tavaroita lennellyt pitkin poikin maita ja mantuja. Tahitilla yksi vene oli ajautunut riutalle, jonka eräät ystävämme kävivät myöhemmin pelastamassa.
Myrskyn jälkeen näimme tämän hienon aurinko/sateenkaari halon 💛 se merkitsee kuulemma suojelusta.
Olemme todenneet niin moneen kertaan kuinka kiitollisia olemme meidän 33kg Rocna ankkurista. Malaikan painoiselle veneelle suositellaan n.22kg ankkuria. Meillä kävi kyllä todella hyvä tuuri asian kanssa, sillä emme venettä ostaessa tienneet ankkureista mitään.
Siellä se Rocna halaa merenpohjaa ja Raimo pallokala tarkkailee tilannetta ⚓️
Siinä kaikki tältä erää, kiitos kun olet mukana, mauruuru roa murut!
Jatko-osa ilmestyy ennemmin kuin arvaatkaan 🤩
P.s. Jos jäit miettimään, että oliko loppiaisena vedetyn Virtuaalimatkan aikana myrskyä, niin ei ollut. Silloin oli aivan ihana tavallinen päivä paratiisissa. Niitä lisää, kiitos.
Viimeksi kun kirjoiteltiin blogiin, olimme Tahitilla valmistelemassa pidempää reissua Tuomotuksien atolleille ja sieltä mahdollisesti Markiisisaarille asti. Nyt olemme jälleen Moorealla (eli ihan siinä Tahitin vieressä). Malaika on lähtövalmiudessa, huollettuna ja täynnä hyvin säilyvää ruokaa, sillä atollien kaupat ovat erittäin kalliita ja usein myös tyhjiä. Miksi olemme taas Moorealla? Ota hyvä asento ja lue lisää alta.
Tässä Samin esimerkki hyvästä asennosta.
Tahitilla valmistelujen lomassa tavattiin jälleen s/y Marja II miehistöä, joka oli myöskin kiinnostunut lähtemään Tuomotuksille. Heidän veneensä oli kiltisti odottanut Marina Tainan hellässä hoivassa. Oli hauska päästä taas viettämään aikaa suomalaisten kanssa ja nauttimaan mahtavista tuliaisista, kiitos vielä hurjasti!
Sinappi- ja salmiakkivarastot on jälleen täydennettynä 🥰 melko luksusta!
Suotuisaa sääikkunaa odotellessa kävimme Suomivoimin Tahiti Itissä, eli pikku Tahitilla. Tahiti koostuu siis kahdesta eri saaresta, suuresta ja pikkuisesta. Tahiti Itistä löytyy Teahupoon kuuluisa surffiaalto, joka on useamman kerran valittu maailman parhaaksi. Siellä järjestetään seuraavien kesäolympialaisten surffiosuus.
Aaltoa pääsee katsomaan taxiveneen kyydissä ja jos hyvä tuuri käy, näet myös kuuluisia surffaajia. Päivänä, jolloin me vierailimme aallon luona, Teahupoo oli pienehkö, n.2 metriä, ja siellä oli muutama taitava surfaaja. Parhaimmillaan Teahupoo on kohonnut yli 8 metrin tuubiaalloksi, johon ei ole asiaa kuin ammattilaisilla.
Jee! Retkelle Marja II ja Malaika 🇫🇮Tiedätkö miltä Teahupoo tuoksuu? Vastaus löytyy meidän YouTubesta, olethan muistanut jo tilata kanavan? https://youtu.be/f7U5QbItMKwTaxiveneessä kohti aaltoa! Teahupoo sijaitsee Tahitin sateisimmalla alueella, jonka kyllä uskoo kun katsoo ympäröivää vehreyttä 💚Teahupoo! Tämä 2m pikkuaaltokin oli vaikuttava näin läheltä 🌊Tahitilta löytyy myös mustia hiekkarantoja valkohiekkaisten lisäksi. Sitä perusruskeaa hiekkaa täältä ei löydy.
Kun Tahitin kaupat oli loppuun asti ravattu ja vene huollettu, sekä korjattu reissua varten, alkoi olla jo hieman turhauttavaa odotella sitä sääikkunaa. Oli pitkään hyvin tuuleton jakso, mutta suuri maininki merellä. Sitten tuli tuulta, mutta aivan väärästä suunnasta. Seuraavana vuorossa oli ukkosta ja rankkasadetta. Sitten viimein tuulet alkoivat kääntyä läntisiksi, joka olisi suunnalta hyvä, mutta…
Siellä jossain sateenkaaren päässä se sääikkuna odottaa…
Lännentuulet tällä alueella tarkoittavat usein hyvin, hyvin epävakaista, jopa myrskyisää keliä, joka ei välttämättä näy ennustuksissa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä emme edes ajatelleet lähteä koittamaan onneamme siihen sääikkunaan. Se oli hyvä päätös.
Marraskuu voi olla harmaa myös täällä 😂
Seuraavana yönä saimme kokea jälleen läntisten tuulien voiman. Ennuste oli mitätön n.6kt tuulta ja pikkusadetta. Heräsimme keskellä yötä siihen, kun tuuli voimistui ja aallokko terävöityi ankkurialueella. Hetkessä tuuli oli 47kt ja veneet heiluivat yössä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja tuulen ulvonta piti koko alueen hereillä. Olimme valmiustilassa ja vahdimme oman ankkurin pitävyyttä sekä, mitä pimeydessä näki, muita veneitä. Tuuli raivosi muutaman tunnin, jonka aikana olimme vuoroin ankkurivahdissa. Onneksi Malaikan, sekä tällä kertaa myös lähinaapuriveneiden, ankkurit pitivät ja vahinkoja ei sattunut. Aamulla kuitenkin kuulimme, että muutama vene hieman kauempana meistä oli irronnut poijusta ja ajautunut riutalle. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin.
Usko tai älä mutta kuva on otettu keskipäivällä.
Päivät kuluivat. Tuulet pysyttelivät läntisinä ja vettä satoi miltei viikon putkeen. Välillä tuuli kovempaa, mutta tuon 47kt jälkeen reilu 30kt ei enää tunnu oikein missään. Pysyttelimme tiiviisti Malaikassa sillä vesisateessa dingillä ajo ei kiinnostanut. Muutama yöllinen myräkkä kerkesi ilmestyä, mutta me nukuimme sikeästi niiden läpi ja kuulimme niistä Vastaa seuraavana päivänä kavereilta.
Maissa asuessa säät ei vaikuta ihan niin radikaalisti elämääsi kuin vesissä…
Viimein jonkun sadeviikon päätteeksi alkoi näyttää sille, että atolleille olisi aukeammassa keliä! Jes, odotus palkitaan!!! Luvassa olisi mukavaa kevyttä tuulta, pientä aallokkoa ja mahdollisesti hieman moottorointia lopuksi. Viimeistelimme valmistelut ja teimme lopullisen reittisuunnitelman. Suuntana olisi Tahanean kaukainen atolli, jonne lähtö olisi aikaisin aamulla heti auringon noustessa. Matkaan olisi lähdössä meidän lisäksi ystävämme Uudesta-Seelannista ja Kanadasta, jihuuu!!!
Palautettiin mieliimme miten se genaakeri toimikaan. Tämä on siis kevyen myötätuulen purje.
Lähtöaamu valkeni aivan totaalisen tyynenä. Tuulta ei ollut edes yhtä solmua. Sääikkuna oli liikkunut yön aikana sen verran, että se ei enää osunut meidän reitillemme. Tutkittiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat sääpalvelut ja todettiin, että eipä päästä lähtemään. Matkaa olisi sen verran, että pelkällä moottorilla ajaminen ei kiinnostellut (3 vuorokautta).
On todella omituinen tunne, kun olet henkisesti valmis useamman päivän purjehdukselle ja venekin hyrrää lähtöä purjeet nostovalmiina ja sitten et voikaan lähteä. Olemme oppineet, että tällöin kannattaa ottaa aikalisä ja miettiä mitä tekee, että ei vain tekisi huonoja ratkaisuja. Helpommin sanottu kuin tehty. Nukuimme yön yli ja päätettiin, että Tahitilla olo saa riittää ja siirrytään Moorealle odottelemaan kelejä.
Wohooo! Päästiin lähtemään!Vasemmalla Cook’s bay ja oikealla Opunohu bay. Keskellä kuuluisa mt. Rotui.
Siirtyminen oli miellyttävä 4h päiväpurjehdus, jonka aikana näimme tutut delfiinit ja kauden viimeiset valaat. Laskimme ankkurin pitkästä aikaa Cookin lahden vierelle Opunohun puolelle kauniin Ta’ahiamanu rannan viereen 2,5m syvään ihanaan turkoosiin mereen. Marja II seurasi perässä ja vietimme useita hauskoja iltoja, ja Samin synttäritkin, yhdessä. Viikon jälkeen Marja II siirtyi takasin Tahitille ja me jäimme odottelemaan sitä kuuluisaa sääikkunaa.
Ta’ahiamanun ranta 💓Sami 42 v 🎉Matti ja Marja s/y Marja II
Olimme päättäneet, että odottelemme 19.11 asti joka tapauksessa sillä silloin tarvitsisimme hyvän nettiyhteyden aamulla klo:8.00. Meiralla olisi tiedossa ihka ensimmäinen virtuaalimatka Ranskan Polynesiaan. Tämä on siis etukäteen nauhoitettu video, jonka päälle opas, eli Meira, puhuu livenä ja osallistujat saavat esittää kysymyksiä kierroksen päätteeksi.
Edeltävänä iltana valmistelimme esitystä varten kaiken kuntoon ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan. Ajateltiin, että aamulla saa sitten rauhassa valmistautua ja keskittyä jännittävään kierrokseen.
Ihana rauha ja maisema 🤍
Noh… Aamu alkoikin rytinällä klo:6.00. Täysin ennustamaton myrsky ravisteli koko Seurasaarten saariryhmää. Kaikkialla oli vain loputonta harmaata. Vettä tuli niin, että vieressä olevia veneitä ei juurikaan näkynyt. Tuuli puhalsi ennätysnopeutta ja mittari näytti 50kt. Meidän edessämme olevat veneet alkoivat laahata ankkureitaan. Meiran kaivaessa fendereitä esiin Sami näki, kuinka meidän snubberi räjähti. Sami huusi Meiralle, että tuo myrskysnubberi ja jollain ihmeen konstilla Sami sai sen kiinnitettyä paikoilleen Meiran suojellessa Malaikaa muiden veneiden mahdollisilta törmäyksiltä.
💥💥💥
Snubberi on siis köysi, joka ottaa paineen pois ankkurivinssiltä. Köysi, joka meillä oli käytössä, oli palvellut meitä erittäin hyvin ja pitkään. Tahitin myrskyjen jälkeen Sami oli miettinyt, että ehkä se olisi jo aika vaihtaa. No se jäi sitten tekemättä ja loppuosa köydestä on nyt merenpohjassa kalojen rodeoleluna.
Rankkasateiden jälkeen maista vyöryy mutaa ja muuta moskaa. Tässä paikassa vesi kirkastuu normaaliksi yleensä päivässä, jos ei sada lisää.
Koko mylly kesti vajaan kaksi tuntia. Noin 15min ennen virtuaalimatkan alkua Meira pääsi rauhoittumaan ja valmistautumaan kierrokselle pyyhe päällään. Naurettiin yhdessä kierroksen lopuksi, että olipahan ainakin ilmainen aamusuihku 😅 Myöhemmin kuulimme, että tämän myrskyn aikana 4 veneettä ajautui riutoille ja yksi vene upposi kokonaan. Tälläkin kerralla onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.
Vesiputouksia Ta’ahiamanun rannan yllä, jotka ilmestyvät vain rankkasateiden jälkeen.Muistatteko muuten syvyysluotain nro.1? Uskomatonta mutta totta!!! Kadonneeksi ilmoitettu paketti saapui kuin saapuikin miltei 4 kk odottelun jälkeen Moorean postiin, minne oltiin tilattu se elokuun alussa 😂Minne mennä, missä olisi hyvä sää?
Täällä eteläisellä tyynellämerellä on meneillään kolmas La Niña kausi putkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä meidän alueellamme on pienempi riski sykloneille, mutta kovempia perustuulia, sekä huomattavasti epävakaisempaa vaikeasti ennustettavaa säätä. Tavallaan kiva syklonien kannalta, mutta olisi ehkä jo ihan kiva kokea se normaalikausikin, sillä syklonit ovat täällä muutenkin harvinaisia.
Alba ja Hullu-hatuntekijä Sami
Siinä kaikki tältä erää, kiitos kun olet mukana reissussa. Ensi kerralla ollaan aivan varmasti jossain, mutta missä, sitä emme edes me uskalla arvata, mutta toivotaan, että joulupukki löytää perille. Mauruuru roa, nana!
Oiva lahja pukinkonttiin! Kaikista e-ja äänikirja palveluista ♥️ Samin upea esikoisteos Matireia löytyy myös e-kirjana Ja kovakantisena, nappaa omasi ✨Lisää juttuja ja tarinoita lähes päivittäin täältä https://instagram.com/saippuakuplaunelma?igshid=YmMyMTA2M2Y= olethan muistanut ottaa tilin seurantaan ♥️
Viime kerralla, kun laitoimme pullopostia blogiin, olimme Moorealla katsomassa valaita ja odottelemassa uuden syvyysluotaimen saapumista. Tätä kirjoittaessa olemme Tahitilla ja Malaikassa on kaksi toimivaa syvyysluotainta ja kolmas seikkailee jossain postien limbossa. Miksi näin ja mitä kaikkea muuta on kerennyt tapahtua ja hajota viimeisen reilun kuukauden aikana? Ota hyvä asento ja lue viimeisimmät kommellukset alta.
Kolme mäntyä nimisen kävelyreitin huipulta pääsee ihailemaan Cook’s bayta eri vinkkelistä. Löydätkö Malaikan?
Meiran syntymäpäivien jälkeen aloimme turhautua loputtomaan syvyysluotaimen odotteluun ja päätimme vaihtaa paikkaa. Jätimme hyvästit tutulle Cookin lahdelle ja siirryimme Moorean itärannikolle Vaiareen. Kyseisestä paikasta näkee Tahitin iltavalot ja nopeat lautat, jotka kulkevat saarten välillä. Vaiareassa pääsee myös ankkuroitumaan (tai jos oikein hyvä tuuri käy) kiinnittymään poijuun ihanaan turkoosiin veteen, josta voi ihailla eri rauskuja ja kaloja sekä todella usein delfiinejä. Alue on aika matala n.6-3m ja usein hyvin tuulinen, mutta nyt oli luvattu pitkää tyyntä jaksoa, joka mahdollistaisi siellä oleskelun.
Tahiti illalla ja……päivällä 💎
Onneksi olimme olleet kyseisessä paikassa useamman kerran aikaisemminkin, joten uskalsimme liikkua siellä ilman syvyysluotainta vanhoja reittejämme pitkin. Löysimme vapaan poijun ja kiinnitimme Malaikan siihen. Saman tien ensimmäiset rauskut tulivatkin jo moikkaamaan meitä ja me hyppäsimme turkoosiin uima-allasveteen niitä ihailemaan.
Ranskan Polynesian vedet on niin upeat!Kyllä kelpaa kellua näissäkin maisemissa.
Ihan näin seesteisesti ei siirtyminen sujunut, vaan Vaiarean passista sisään mentyämme yksi ohjaamon istuinpehmusteista lensi mysteerisesti mereen. Saimme onneksi pelastettua sen, ennen kuin se ajelehti avomerelle delfiinien leikkikaluksi.
Ensimmäisenä yönä Malaikan vierestä kuului puuskutusta. Menimme ulos tihrustamaan mitä oikein oli meneillä. Täysikuun valossa näki hyvin, kuinka noin kymmenen metriä Malaikasta kolme ryhävalasta keskusteli kovaan ääneen meidän pohjamme värityksestä. Vettä roiskui dinghyyn asti!
Kuluva valaskausi on ollut ennätyshyvä!!
Vaiaressa ollessa näimme kavereita, joilla on siellä satamapaikka. Olimme koiravahteina ja odottelimme syvyysluotainta. Alkuperäinen tilaus tosiaan oli hävinnyt kokonaan ja me päätimme tilata uuden eri nettikaupasta. Tai yritimme tilata. Kaupan saldo sanoi tilausvaiheessa, että 6kpl olisi varastossa ja toimitusaikakin olisi 10 päivää, loistavaa! Visa vinkumaan ja toivomaan parasta.
Seuraavana aamuna sähköpostissa odotti maili, joka kertoi, että tuotetta ei ole ollenkaan varastossa ja saldo täydentyisi sitten aikanaan. Ei ole totta! Kyseessä oli kuitenkin suuri kansainvälinen firma, joten luulisi että heillä on toimiva nettikauppa. No ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä vielä kolmas kauppa ja toivoa parasta.
Alba & Bruno 💓Saatiin lainata eräiden ystäviemme katamaraanin paikkaa satamassa heidän ollessa poissa. Meidän pikku dingi mahtui siihen parkkiin juuri sopivasti 😇
Sami onnistui kaivamaan vielä yhden firman netin syövereistä, joilla olisi kyseinen tuote saatavilla heti. Tehtiin tilaus ja jo tunnin päästä tuli vahvistus, että tuote on pakattu ja lähetetty eteenpäin. Wau! Nytkö viimein tärppää? Ja tärppäsihän se. 10 päivän jälkeen noudimme tilaus numero 3 Vaiaressa DHL:n iloiselta kuskilta ja Sami pääsi asennushommin.
Vihdoin!!!
Vietimme vielä hetken Vaiaressa uiden ja nauttien yhdestä Moorean kauneimmista rannoista. Teimme myös tuttuun tapaan töitä ja näimme kavereita. Sitten olikin aika siirtyä pitkästä aikaa Tahitille ja suuren kaupungin humuun. Olimme nimittäin saanet sähköpostia, että tilaus numero 2 olisi noudettavissa alkuviikosta Tahitilta.
Snibiti snabiti ✂️Temae ranta on todella upea 🤍Moorealta löytyy vielä muutamia julkisia rantoja.
Siirtyminen oli epämiellyttävä, vellova 3h moottorointi, sillä tuulta ei ollut ja meri oli yhtä sekamelska aallokkoa. Vaiaren delfiinit tulivat sentään moikkaamaan meitä sujahtaessamme passista ulos. Ehkä ne olivat kuulleet, että meiltä voi tippua pehmusteita leikkikaluiksi.
Onneksi matka ei ollut pitkä.
Tahitilla ankkuroiduimme pääkaupunki Papeeten ja Marina Tainan välissä olevalle ankkurialueelle. Alue on aivan lentokentän vieressä ja on ollut hauskaa katsella nousevia ja laskevia koneita. Löysimme kivan paikan kaveriveneiden läheltä ja asetuimme aloillemme. Noudimme toisen syvyysluotaimen ja kolusimme Papeeten kauppoja.
Moorea Tahitilta käsinVaiareassa ei näe auringonlaskuja. On mahtavaa olla taas sellaisessa paikassa, mistä niitä pääsee ihailemaan 💛
Papeete on koko Ranskan Polynesian suurin kaupunki ja sen kyllä huomaa. Pienten saarien ja kylien jälkeen Papeete tuntuu meluisalle, pölyiselle ja kiireiselle. Silti on kiva, kun löytää melkein kaiken mitä tarvitsee ja pääsee hoitamaan pitkään rästissä olleita asioita.
Joskus käydään ravintolassakin.
Meillä on tällä hetkellä suunnitelmissa purjehtia Tuomotuksien atolleille ja mahdollisesti jos kelit ja tähdet on kohdillaan kauas Markiisisaarille asti. Olemme siis varustelleet ja huoltaneet Malaikaa lähtökuntoon. Kaapit täyteen ruokaa ja kaikkea mahdollista mitä ei niin helpolla löydä noilta syrjäseuduilta.
PapeetePapeetesta löytyy paljon monenlaista katutaidetta ☀️ Miten säilöä ruokia oikein tropiikissa ja estää ötökät? Tsekkaa oheinen YouTube video ja tilaa kanava ❤️https://youtu.be/78I_BABpaUA
Muutama päivä sitten Malaika alkoi ollakin jo tuoretuotteita vaille lähtövalmis ja sopiva sääikkunakin näytti olevan tulossa, mutta… Huomasimme että jääkappi on jotenkin oudon lämmin, mitä ihmettä? Juurihan siihen ostettiin uusi pumppu helmikuussa.
Tutkimme asiaa ja ikäviksemme huomasimme pienen öljyisen vuodon. Epäilimme pahinta. Ja olimme oikeassa. Jäähdytyskaasu vuotaa jostain ulos ja siksi jääkappi ei viilene tarpeeksi. Onni onnettomuudessa eräs meidän hyvä ystävä on ammatiltaan jääkaappien yms. laitteiden korjaaja ja he olivat vielä meidän vieressämme ankkurissa. Soitimme Miken paikalle ja hän teki diagnoosinsa ja päätyi samaan kuin me. Mike ehdotti, että meidän kannattasi samalla vaihtaa vesijäähdytteinen jääkaappimme ilmajäähdytteiseen. Aika ja hintalappu tämän muutoksen tekemiseen olisi miltei sama kuin vanhan systeemin korjaamiseen, koska hänellä sattui olemaan tarvittavat osat. Päätimme siis tehdä niin kuin kaverimme ehdotti.
Apuaaaaa!!!
Sovimme, että Mike tulisi seuraavana päivänä korjaamaan jääkapin, ja me teimme tarvittavat valmistelut. Aamulla puhelin soi ja Mike kertoi, että olisi helpompi hoitaa koko homma, jos me nostaisimme ankkurin ja tulisimme kylkikiinnitykseen heidän veneeseensä. Hui! Kuinka jännittävää, emme olleet ikinä tehneet niin. Muutaman YouTube-videon jälkeen olimme viisaampia ja valmistelimme Malaikan jännittävää operaatiota varten valmiiksi. Nostimme ankkurin ja Sami ohjasi kelluvan kotimme taidokkaasti Alilan kylkeen. Siistiä!
Kuin kaksi marjaa🤍
Pojat ryhtyivät toimeen ja Meira opasti tänä aikana Alilan förstille Instagrammin saloja. Viiden tunnin jälkeen homma oli onnistuneesti hoidettu ja Malaikan jääkaappi jäätävän kylmä. Hyvästi merivesipumpuille ja pelolle siitä, että pumppu taas hajoaa tai vioittuu ja mahdollisesti pumppaa veneen täyteen merivettä, jos emme ole paikalla. Sanoimme heipat Alilalle. Kerkesimme ankkuroitua heidän viereensä vielä ennen auringonlaskua.
Seuraavan iltana Mike ja Jutta tarjosivat meille neljän ruokalajin aterian veneellään. Siitä oli varmaan vuosia, kun olemme syönyt niin paljon kerralla. Lammasateria huipentui hitsauspillillä kuumennettuun creme bruleeseen. Nam!
big city lights✨
Malaika on tänä vuonna ollut erityisen vaativa ja kaivanut taskujemme pohjilta kaikki ylimääräiset frangit, eurot ja dollarit. Toivotaan, että rouva on nyt tyytyväinen ja hetken olisi vähän tasaisempaa kulurintamalla. Mietittekö muuten mitä tilaus numero 1 kuuluu? Siitä saimme tosiaan rahat takasin, mutta edelleen myös jatkuvia ilmoituksia, missä se mahdollisesti seilaa milloinkin… Katsotaan jos sekin vaikka vielä ilmestyy tänne niin kuin Suomipaketitkin, jotka matkustivat kaksi vuotta 😂
Jos et ole vielä tutustunut tähän huippu teokseen tee se nyt! Tälle on myös jatkoa tiedossa…
Siinä kaikki tältä erää, kiitos kun olet mukana. Ensi kerralla kuulet miltä salmiakki ja Turun sinappi maistuvat puolen vuoden tauon jälkeen. Luit aivan oikein! Salmiakki- ja lakuvarastot täydentyvät jälleen, sillä eräät tutut suomalaiset purjehtijat ovat palaamassa Tahitin tunnelmiin ja mahdollisesti suunnittelevat jopa purjehtivansa samoille suunnille kuin mekin, huippua!
Ia orana! tai suomeksi; vielä elossa! Viime kirjoituksesta on hurahtanut suunniteltua pidempi aika, pahoittelut siitä. Onneksi YouTube- kanava on ollut hieman aktiivisempi tällä välillä, oletko jo muistanut tilata kanavan?
Viimeksi kun tapasimme, olimme ympäriämpäri Huahinea suojassa suurta aallokkoa ja muuta epävakaata keliä. Odottelimme myös yhden kaverin saapumista meille kylään. Huahinelta lähdön jälkeen olemme kerenneet koluta jälleen Tahaan, Raiatean, viedä Malaikan täyshoitoon ja purjehtia täydelliseltä vaikuttavassa kelissä Moorealle, jossa vietämme parhaillaan aikaa varaosia odotellen. Purjehdus ei siis ollutkaan niin täydellinen, vaan kesken matkan lähes kaikki tekniikka hajosi… Mutta siitä lisää alempana, sillä nyt palataan kesäkuun alkuun ja vielä hetkeksi Huahinelle.
Pala paratiisia Avea bayssa 💓
Kuten kerroimme meille, oli yrittänyt sinnikkäästi tulla kylään kaveri Suomesta jo useamman kerran, mutta K oli joka kerta sotkenut kaiken. Nyt hän viimein pääsi matkaan ja me poimimme hänet kyytiin Haapusta ja suuntasimme seuraavana päivänä läheiseen Avea bayhin ihastelemaan maisemia niin pinnan alla kuin päälläkin.
Tuliaisia 🖤🖤🖤
Avea bayssa kohtasimme jälleen kaverimme, jotka ovat lähteneet vuonna 1982 maailmanympäripurjehdukselle Etelä-Afrikasta. He ovat nyt puolessa välissä matkaansa, johon ei ole kulunut kuin 40 vuotta ja aikovat kuulemma purjehtia viimeisen puolikkaan rennommin ihan ajan kanssa. Kävimme heidän kanssaan paikallisessa grillijuhlissa, jossa opimme, että Long pig eli pitkä possu tarkoittaa ihmistä. Tarjolla oli monenlaista herkkua simpukoista possuun (siihen tutumpaan lyhyempään versioon), jotka eivät kaikki välttämättä sopineet aivan täydellisesti eurooppalaiseen makumaailmaan tottuneille ihmisille, mutta maisemat ja musiikki sopivat ihan kaikille. Kaverimmekin oli jo hieman toipunut jetlaagistaan ja jaksoi jammailla miltei koko päivän.
Eteläisen Huahinen parhaita paloja.
Avea baysta siirryimme Fareen ja aloimme suunnitella seuraavaa purjehdusta Tahaalle. Sopivaa keliä odotellessa kerkesimme näyttää Faren parhaita puolia kaverillemme ja vierailla tuttujen venekuntien luona.
Faressa kanatkin pääsevät jahtiklubille.
Muutaman päivän päästä keli oli suotuisa ja siirryimme leppoisassa kelissä Tahaalle. Purjehdimme kaunista Tahaata ympäri, vaihtaen paikkaa lähes päivittäin, kunnes asetuimme hetkeksi tuttuun rommilahteen. Rommilahti on siitä mukava paikka, että siellä pystyy tekemään monenlaisia asioita. Salmessa on kaksi eri rommi ”tehdasta”, mahtava virtasnorklaus korallien yllä, kauppa sekä sähköpyörävuokraamo.
Jihuuuu!Tahaan länsipuolella saa melkein aina purjehtia delfiinisaattueessa 💓Tahitin eri saarten helmet ovat aina uniikkeja. Tahaalla helmille tyypillistä on munakoison eri sävyt✨
Eräänä päivänä päätimme siis vuokrata nämä mahtavat vekottimet eli sähköpyörät ja pyöräillä Tahaan ympäri. Mukaan lähti kaverimme lisäksi myös ystävämme Searose veneestä.
Koska olimme Samin kanssa jo miltei experttejä sähköpyöräilyssä päätimme vuokrata tandemin. Muut seurueesta olivat ensikertalaisia ja ottivat omat pyörät alleen. Ensimmäisen testikierroksen jälkeen kaikki olivat pystyssä ja ehjiä.
Me päätimme myös, että Sami olisi edessä eli hänen vastuullaan oli ohjaus, vaihteet ja jarruttaminen. Meiran tehtäväksi jäi polkeminen ja Samin hartioiden tuijottaminen, sekä useamman kerran HILJEMPAA huudahduksien ilmoille päästäminen… Ihan tiedoksi kaikille, jotka eivät ole vielä kokeilleet, tandemilla pääsee todella, TODELLA kovaa. Tämä hieno keksintö ei myöskään käänny ihan yhtä ketterästi kuin yksikkö versio. Vauhdista huolimatta kaikki sujui hyvin ja kävimme mm. vaniljafarmilla ja upeilla näköalapaikoilla sekä herkullisella lounaalla. Pyörät palautettiin rommitehtaalle, jossa saatoimme ottaa voitonmaljat retken päätteeksi.
Muutaman päivän kuluttua kaverimme jatkoi lautalla matkaansa Bora Boralle lomansa loppua viettämään ja me suuntasimme Raitean puolelle sillä Malaikalle oli varattuna täysihoito veneiden spassa eli telakalla.
Malaika ja Bora Bora taustalla. Kuva on Tahaan pääkylästä eli Patiolta.
Sanottuamme heipat kaverillemme siirryimme tuttuakin tutumman telakan eteen ankkuriin odottelemaan Malaikan kuiville nostoa, joka olisi muutaman päivän tai viikon sisällä, ehkä… Täällä asuessamme olemme jo hyvin sopeutuneet siihen, että aikataulut ei ole ihan päivälleen tai edes viikolleen, joten olimme varautuneet henkisesti odottamiseen.
Ranskan Polynesiassa telakatkin ovat kauniita 🌺
Samassa ankkurissa oli useita kaveriveneitämme, joten odottelu oli mukavaa. Vietimme muutamat synttärit ja eräänä iltana löysimme itsemme myös keskeltä Heivaa.
Joka vuosi heinäkuussa Ranskan Polynesiassa järjestetään paikallisella ja valtakunnallisella tasolla isoja Heiva tapahtumia, joissa kilpaillaan Tahitilaisissa tansseissa ja perinteisissä urheilulajeissa, kuten kookoksen kuorimisessa. Saarten parhaimmat sitten kilpailevat Heiva finaalissa Tahitilla Ranskan kansallispäivänä 14.7. Me pääsimme katsomaan paikallisen tanssikoulun esitystä. Paikalla oli koko saaren väestö, grilliruokaa, toinen toistaan hienompia esityksiä ja hyvää seuraa.
Muutaman viikon odottelun jälkeen pääsimme vihdoin kuiville. Oli jännittävää ajaa telakan betoniboxiin ja katsoa kun koko omaisuutemme nostettiin ilmaan!
Kuivilla!!!
Korjauslistalla oli läpivientien vaihtoa, vesilinjan nostoa sekä uusi pohjamaali ja kaikkea pientä. Suunnitelmissa oli olla telakalla 7 päivää, mutta olimme varautuneet, että aikaa voi vierähtää useampikin viikko, jos löytyisi yllättäviä ongelmia.
Telakalla käy lounasrekka josta saa päivittäin vaihtelevia annoksia. Helpottaa työntekoa kun ei tarvitse pysähtyä kokkailemaan.
Muistatteko kun kirjoitimme aiemmin, että Malaikan pilssiin tulee jostain mysteerivettä? Syy siihen selvisi viimein. Läpiviennit olivatkin yllättävän huonossa kunnossa ja irtosivat paikoiltaan liiankin helposti. Ne olivat varmaan alkuperäiset pronssiset puualustoilla vuodelta-98 ja todellakin vaihdon tarpeessa. Onneksi meillä oli uudet hienot muoviset (eli plastic fantastic) valmiina ja Sami näppäränä miehenä vaihtoi kaikki läpiviennit, mitkä olivat vähänkään epäilyttävän näköisiä. Näistä olisi saattanut pian tulla oikeasti suurempikin ongelma. Pitää vielä sanoa, että onneksi ei tiedetty tätä tilannetta, kun oltiin vielä vesissä. Olisi varmaan tullut useampi uneton yö…
Läpivienti projektin vaiheita.Propellin kiillotus ✨Telakalla olosta löytyy myöskin video YouTubesta https://youtu.be/1YdjG5QSPfE
Päivät telakalla kuluivat nopeasti rutiinilla ja mitään suurempia yllätyksiä ei onneksi löytynyt. Oli hauskaa nähdä telakan työntekijöitä ja omistajaa, jotka muistivat meidät ja Malaikan erittäin hyvin surullisen kuuluisalta keväältä 2020. Veresteltiin vanhoja muistoja ja fiilisteltiin Samin kirjaa Malaika- parkaisu paratiisissa, joka pohjautuu ensimmäiseen telakalla olomme. Tapahtuisikohan tälläkin kerralla murha?
Joko oot lukenut tai kuunnellut? Löydät tämän hienouden suosikki e- ja äänikirja palvelustasi 💓
Pölyn ja melun täyteiset päivät vierähtivät nopeasti ja olimme 8 päivässä valmiita takasin vesiin! Malaika laskettiin päivän päätteeksi telakan boxiin, johon olisimme saaneet jäädä yöksi, mutta seuraaviksi päiviksi oli luvattu jälleen suurta aallokkoa ja kovaa tuulta. Kun Dominic oli huolellisesti laskenut Malaikan telakan boxiin tarkastimme, että kaikki toimii ja vuotoja ei ole, sanoimme nopeat heipat ja etsimme sopivan paikan laskea Malaikan ankkuri auringon laskiessa taustalla. On ihmeellistä, mutta aina juuri ennen myräköitä keli on todella tyyni ja kaunis.
Vesissä 💙
Myräkkä tuli ja meni ja me siivoilimme viimeiset sotkut ja järjestelimme tavarat telakalla olon jäljiltä paikoilleen. Oli aivan mahtavaa olla takaisin vesissä. Vene toimii ja ennen kaikkea voit käyttää omaa vessaa ja jääkaappia eikä tarvitse kiivetä huojuvia portaita ylös alas kaiken päivää. Eikä ole hyttysiä! Oi tätä onnea!
Olimme suunnitelleet purjehtivamme takaisin Moorealle viettämään Meiran 40v synttäreitä valas-teemalla. Sopiva sääikkuna näyttikin olevan tulossa seuraavalla viikolla ja vielä myötätuuleen. Yleensä lännestä itään on täällä vastatuuli, mutta välillä käy tuuri ja pääsetkin etenemään paremmissa olosuhteissa.
Sami kävi myös maston korkeuksissa kurkkaamassa, että kaikki on kunnossa.
Säätä tarkkaillessa ja odotellessa autoimme ystäviämme, jotka olivat myymässä venettään. Heidän piti käydä Euroopassa hoitamassa asioitaan ja me olimme venevahteina. Palkaksi tästä saimme miltei uudet taittopyörät, jotka nimesimme Ulpukaksi ja Ritvaksi. Pyörät on olleet kovassa käytössä ja avaavat saarien tutkimista aivan uudella tavalla. Kannatti olla reilu viikko venevahteina. Kaverit ovat tätä kirjoittaessa jo myyneet veneensä ja etsivät uutta purtta Euroopassa. He kyllästyivät trooppisiin saariin ja kaipaisivat enemmän kulttuuria ja varaosakauppoja ympärilleen. Kenties joku päivä taas seilataan samoilla merillä.
Viimein koitti purjehdus, sääikkuna oli pysynyt edelleen suotuisana. Malaika ja miehistö olivat intoa täynnä ja nostivat ankkurin. Aurinko paistoi ja maininki oli mieto. Malaika kiisi Tyyntämerta pitkin ja olosuhteet olivat kuin sadusta, jihuuuu!
Ohittaessamme Huahinea autopilotti alkoi valittaa ja seuraavaksi tuulimittari sanoi itsensä irti. Olimme ihmeissämme. Päätimme silti jatkaa Moorealle sillä olosuhteet olivat hyvät. Purjehdimme tunnin vuoroissa ohjaten kompassin avulla läpi yön ja saavuimme turvallisesti Cookin poukamaan.
Perillä.
Laskimme ankkurin tuttuun paikkaan mikä olikin hyvä sillä, myös syvyysluotain oli lakannut toimimasta, sekä tutka. Siinä olikin sitten selvittämistä, että mikä tai mitkä kaikki olivat mahdollisesti rikki vai mikä oli ylipäätään ongelma.
Muutaman päivän selvittelyn tuloksena selvisi, että Malaikan syvyysluotain on jollain tavalla viallinen ja se sotkee koko hienon Simnet järjestelmän, jossa navigointilaitteet ovat. Eli yksi viallinen osa oli syyllinen koko fiaskoon. Onneksi kaikki muut laitteet toimivat hyvin (paitsi tutka), kun tämä viallinen osa otettiin pois järjestelmästä. Tilasimme uuden erillisen syvyysluotaimen omalla näytöllä ja sen piti saapua n. kolmessa viikossa.
Opunohu Bayn puolella retkellä.
Kolme viikkoa hurahti ja Meira saatettiin uudelle vuosikymmenelle onnistuneesti valaiden, yllätysten sekä ystävien ympäröimänä, mutta syvyysluotainta ei vaan kuulunut. Noh asia selvisi sitten muutamassa päivässä ja saatiin tietää, että koko tilaus on hävinnyt. Royal Mail on siis yhtä luotettava kuin Suomen oma posti. Rahat palautettiin tilille ja me tehtiin uusi tilaus eri firman kautta, katsotaan kauanko sen saapumisessa kestää tai saapuuko se ollenkaan 😅
Valaita on ollut ihan joka puolella. Käytiin myös uimassa niiden kanssa avomerellä. Kokemus jota emme ikinä unohda 💙 tästäkin löytyy lisää materiaalia täältä https://youtu.be/xuaDvK06ApoMeira 40v!Pavlova Polynesian tyyliin 💓
Ensi kerralla taas uusia seikkailuja Tyyneltämereltä. Tarkoitus on suunnata pian Tahitille varustelemaan Malaika vähän pidempää reissua varten, josta lisää sitten aikanaan.
Edelliskerralla kerroimme, että saattaisimme olla nyt Raiatealta tai jollain muulla Ranskan Polynesian lukuisista saarista, vaikka todennäköisesti vauhtimme tietäen olisimme vieläkin Huahinella. Olemme edelleen Huahinella.
Aava Avea
Kelien hellittäessä jätimme turvallisen Haapun salmen ja palasimme paratiisimaiseen Huahinen eteläkärkeen Avean salmeen. Vietimme aikaa amerikkalaisen miehistön kanssa, joka oli tuonut mukanaan Amerikoiden ihmemaan hypermarketeista ruuat. Heillä oli 60 kiloa erilaisia kuorrutettuja pähkinöitä ja aitoja meksikolaisia tortilloja kolmen viikon reissulle. Jenkeillä oli kotonaan samanmerkkinen vene kuin Malaika, joten juttua riitti napostelun ohella.
Valkoista vettä
Kun aallot alkoivat jälleen vyöryä Aveassa riutan yli ja ankkurissa olosta tuli epämiellyttävää, yritimme lähteä pohjoiseen kohti Faren kylää, mutta matkalla sinne meitä odottivat kovat virtaukset.
Ainoastaan surffaajat iloitsivat näistä aalloista…
Monta päivää riutan yli roiskunut maininki oli nostanut vedenpintaa laguunin sisällä niin, että virtaus oli aina ulos. Lähellä passia virtaus avomerelle oli 4,5 solmua. Malaikan maksimivauhti moottorilla ajaessa on 7 solmua. Koko Faren normaalisti suojaisa salmi oli pelkkää valkoista kuohua. Teimme siis täyskäännöksen ja palasimme jälleen takaisin suojaiseen Haapun salmeen.
Turvassa taas ties kuinka monetta kertaa 😂
2. Riutta
Kelin taas parannuttua siirryimme viimein Fareen. Siellä voi olla välillä hieman vaikea ankkuroitua, ellei kehtaa ankkuroitua suoraa väylälle, kuten näimme maailmaa kiertävän Oyster purjeveneiden armadan tekevän. Faressa on kolme poijua, mutta ne ovat yleensä varattuja. Jäimme hieman kauemmaksi riutan lähelle, jossa olisimme pois toisten tieltä.
Huahinea kutsutaan villiksi saareksi ja sitä se onkin. Täältä löydät perinteistä polynesialaista eloa ja oloa.
Ihailimme auringonlaskuja sulassa yksinäisyydessä, kunnes muutaman päivän päästä paikallinen mies tuli kajakillaan ystävällisesti kysymään, josko voisimme siirtyä. Malaika oli näkymän tiellä hotellivieraiden yrittäessä nauttia auringonlaskusta.
Nämä värit ja maut 😋
Perinteisesti Ranskan Polynesiassa rantatontin omistaja tai hallitsija on omistanut myös kalastusoikeudet edessään näkyvällä vesialueella riutalle asti. Ranskan valtio, jonka alaisuudessa Ranskan Polynesia on, kyseistä lakia tai perinnettä ei ole. Rannat ovat Ranskassa julkisia. Oma periaatteemme kuitenkin on, että aina siirrymme, jos joku sitä pyytää. Olemme kuitenkin täällä vain vieraina. Kaikki eivät tietenkään jaa samaa asennetta.
Malaikan uima-allas on aina auki.
Poijupaikka
Siirtyessämme lähemmäksi Farea huomasimme horisontissa vilkkuvan jotain. Se oli poiju! Kiihdytimme Malaikan täyteen vauhtiin ja kaappasimme himoitun poijupaikan aivan rannasta itsellemme. Emme siirtyisi tästä koskaan.
Poijut sijaitsevat kivenheiton päässä ihanasta yleisestä rannasta.
Elämä Faressa poijussa oli makoisaa. Puuttui vain, että mannaa olisi satanut taivaalta suoraa suuhun. Kyseessä ei ollut pelkästään ilo poijupaikasta, vaan ilo kateudesta, jota kohtasimme ystäviemme kuullessa ja nähdessä, että meillä oli Faressa poijupaikka.
💙
Iso maininki tuli vielä kaksi kertaa Faren poijussa ollessamme, mutta pidimme paikastamme kiinni. Elämä Malaikassa ei ollut missään nimessä vaarallista, mutta välillä kovin keikkuvaa. Aallokon kasvaessa suurimmilleen kaveriveneemme Gracen miehistö, Dave ja Helen, joutuivat vaihtamaan ankkuripaikkaansa, kun heidän taakseen kaatuva aalto muuttui surffiaalloksi ja paikalliset alkoivat surffaamaan heidän veneensä kohdalla.
Naapurissa oli -70 luvun Nautor Swan, joka pyöri ja hyöri aaltojen tahdissa, niin kuin kaikki muutkin.
Ranskalainen musketööri yritti ankkuroitua vielä samana yönä pilkkopimeällä veneiden keskelle. Ankkuroiduttuaan kolme kertaa liian lähelle jotain venettä ja haukuttuaan kaikki englantia puhuvat insestin harjoittajasi musketööri ankkuroitui vaarallisen lähelle rantaan. Sami kävi kaikesta huolimatta tarjoamassa apua, jota oman elämänsä sankari ei kuitenkaan ottanut vastaan. Sami seurasi yön aikana ikkunasta, kuinka musketööri laahasi ankkuriaan läpi ankkurialueen, kunnes hän viimein heräsi ja lähti pois aamunkoitteessa.
Löydätkö Malaikan?
Fare
Faren kylä katsottuna poijusta käsin.
Huahinen hallinnollinen keskus, Fare, on viihtyisä muutaman tuhannen ihmisen kylä. Faren tunnetuin kohde on Izzys Burgers. Omistaja Isabella pitää pientä, erittäin söpöä ravintolaansa kylän laidalla. Siellä Isabella tekee Ranskan Polynesian parhaat hampurilaiset. Bacon Bacon (pekonihamppari pekonilla) ja Rocking Burger (sinihomejuusto hamppari) ovat meidän ja monen muun suosikit.
Aivan rannassa sijaitseva Faren Yacht Clubin happy hour on mysö suosittu kohde varsinkin purjehtijoiden parissa. Varsinaista purjehdusklubia ravintolan tiloissa ei ole, mutta Faren Yacht Clubilla kuulee parhaat sankariteot ja valheet puoleen hintaan tarjoiltujen tuoppien äärellä päivittäin klo 17-18. Puolen litran olut maksaa normaalisti 6 euroa täälläpäin maailmaa.
Poijuvoittajien on helppo hymyillä!!
Akkia salmiakkia osa 2
Ranskan Polynesiaan oli viimein tullut myös toinen suomalaisvenekunta. Saimme paljon salmiakkia ja lakua, mutta kaikista makein tuliainen oli tietenkin mukavat ihmiset. Oli ihanaa päästä juoruamaan omalla äidinkielellään Matin ja Marjan kanssa, sekä ihmettelemään suomalaisesta näkökulmasta maailmanmenoa ja ranskalaista raikkautta, tai Mattia lainaten: rapeutta.
Kiitos kaikesta Marja ja Matti ♥️ Toivottavasti nähdään taas!
Myöhemmin Matin ja Marjan seuraksi saapui myös lomailemaan heidän suomalainen ystäväpariskuntansa. Matti kerkesi vielä vaihtamaan omaan huvijahtiinsa anodeja meidän Hookah-sukelluslaitteella, ennen kuin he lähtivät tutkimaan muita saaria Seurasaarten saaristossa ystäviensä kanssa.
S/Y Marja 2
Venevarkaus
Faressa ollessa saimme kuulla naapuri saarella Raiatealla tapahtuneesta varkaudesta. Pitkään ankkurissa ollut vene oli varastettu ankkuripaikastaan yöllä ja siirretty 10 meripeninkulmaa pohjoiseen Tahaan puolelle ja ankkuroitu uudestaan. Veneestä oli varastettu ankkurivinssi, moottorin käyttöpaneeli ja käynnistysakku, eli ei siis ihan peruskamaa. Ranskan Polynesia on turvallinen paikka, mutta tämä on hyvä muistutus, että missään lintukodossa ei täälläkään asuta.
Sumuisen aamun hämyä…
Lännen kutsu
Reissuelämän huonoja puolia on loputtomat jäähyväiset. Tässä kaverit lähtee reilun parin viikon purjehdukselle Fijille.
Kelit eivät ole olleet suotuisia Fijille purjehdukseen, vaikka muutama venekunta onkin jo lähtenyt sinne päin. Ystävät, joiden olisi pitänyt jo lähteä kohti lännessä häämöttävää Fijin saarta, palasivatkin takaisin meidän luoksemme. Ystävien ollessa lähellä tulee tehtyä enemmän turistijuttuja, korjauksia sekä hiustenleikkuita. Kävimme mm. simpukkamuseossa, rommitehtaalla ja säädimme akkujen kaapeleita paremmiksi. Taas on Malaikassa vaihdettu anodeja veneen pohjaan, korjattu pumppuja sekä vietetty niin monet illat Yacht Clubin happy hourissa, että kyseisen ravintolan tuolin kuvat olivat piirtyneet takapuoliimme.
Simpukoita! Näistä kavereista lisää pian YouTube kanavallamme https://youtube.com/channel/UCWI5W45sRUYQY1SaDc18q4Q muista myös tilata kanava ☺️Välillä tehtiin huoltoja.Välillä maisteltiin rommeja. Tästäkin löytyy video YouTubestamme, muista käydä tilaamassa kanava! https://youtube.com/channel/UCWI5W45sRUYQY1SaDc18q4QSandra, Andy ja Izzy’sin burgerit ♥️Akkuhommia.Käsintehty jäähyväislahja ystävältä. Venesandaalit ✨
Maailmanmestarit
Täällä maailman toisella puolellakin onnistuimme seuraamaan Tampereen kisoja F-Securen VPN- palvelun avulla. Kanadan kavennus nosti aamutuimaan kylmän hien molempien otsalle (ei kai taas!) Viime minuuteilla lähetyksen kuva ja ääni muuttui rakeiseksi ja jännitys todellakin tiivistyi… Huh olipahan peli, onnea vielä Leijonat!! Juhlistimme mestaruutta illalla suomalaisveneen kanssa, jotka palasivat sopivasti takaisin Huahinelle muutaman viikon saarikierrokselta. Tietenkin soitimme pahoittelupuhelut kanadalaisille ystävillemme Tahaan saarelle. He olivat siitä kovin otettuja.
Hyvä Suomiiiiiiii!!! Kuvassa Samin lisäksi Marja 2 miehistö, Matti, ja Marja sekä heidän ystävät Nina ja Tapsa.
Lisää suomalaisia
Eräs ystävämme on ollut sinnikkäästi tulossa Suomesta meille kylään. Hän on yrittänyt saapua tutkimaan Tahitia ja sen saaria jo kaksi erillistä kertaa, mutta se kuuluisa K on aina sotkenut suunnitelmat. Toivottavasti sanonta, kolmas kerta toden sanoo pitää paikkansa, sillä hän on parhaillaan jo lentokoneessa. Vaikuttaa siis melko lupaavalta. Meidän oli alun perin tarkoitus ottaa hänet kyytiin Faresta, mutta jouduimme eilen luovuttamaan himoitun poijun ja siirtymään epävakaata keliä pakoon turvallisempaan paikkaan.
Taas mennään…
Arvaatko jo minne? No tietenkin tuttuun ja turvalliseen Haapuun. Suunnitelmissa on ottaa ystävämme täältä kyytiin ja lähteä näyttämään Ranskan Polynesian parhaita paloja hänelle muutaman viikon ajaksi.
Hytti on jo valmiina.
Siinäpä kuulumiset tältä erää. Muistakaa käydä lukemassa tai kuuntelemassa Samin kirja/äänikirja Malaika – Parkaisu paratiisissa suosikki e-kirja tai äänikirjapalvelustasi. Ja suositella sitä ihan kaikille ♥️
Oletko jo lukenut tai kuunnellut?
p.s. Tarkkasilmäisimmät saattoivatkin bongata jutun meistä Kangasalan Sanomien kesänumerosta. Jutussa parhaimmat kommellukset ensimmäisten vuosien varrelta ja muitakin kuulumisia. Enemmän löytyy vielä Samin kirjasta Malaika – Parkaisu paratiisissa.
Kiitos kivasta jutusta Krista 💚
Mauruuru! Kiitos, että olet mukana matkassa, ensi kerralla olemme hyvin varmasti jo jollain toisella saarella, mutta millä? Se selviää sitten aikanaan…
Törmäyskurssilla! Meri tulee Malaikan sisälle! Murtovarkaita!
Ilta kuin sadusta, vaikka tässä sadussa ei vastoinkäymisiltä vältytäkään.
Viime kerralla reittimme kohtasivat, kun Malaika oli ankkuroituneena Moorean saarella Cooks Bayssa. Taisimme jo kertoakin, että vesi Malaikan alla oli muuttunut levottomaksi ja alkoi tuntua sille, että olisi aika vaihtaa saarta. Ennen lähtöä kerkesimme vielä kuitenkin puuhata kaikenlaista…
Meirasta tulee radiojuontaja
Muiden purjehtijoiden pitkän taivuttelun jälkeen Meira ryhtyi yhdeksi juontajiksi Frech PolyMagNet kanavalle. French PolyMagNet toimii Ranskan Polynesiassa purjehtijoiden apuna pitkänkantaman radiokanavilla. Juontajat ottavat vastaan purjehtijoiden sijaintitietoja ja auttavat ongelmissa ja hätätilanteissa sekä kertovat tietoja eri saarien ankkurointi ja sääolosuhteista. Show’n päätteeksi kanavalla myös vaan höpötellään. Hyvissä olosuhteissa ssb- radiolla pystyy ottamaan yhteyttä jopa tuhansien kilometrien päähän. Meiraa pääsee kuulemaan kanavalla 8173 kHz joka torstai klo: 1800 UTC ja 0400 UTC. Pysykää kuulolla.
Call me on ssb, i can handle it, lol!
Heivaan reivaan
Olimme nähneet ilmoituksen ilmaisesta heiva tapahtumasta. Heiva on koronan aikaan kiellettyjen listalla ollut festivaali, jossa polynesialaiset esittävät tansseja ja kilpailevat perinteisissä lajeissa, kuten keihäänheitossa, kookoksen kuorinnassa jne. Pitkän etsimisen jälkeen löysimme tapahtumapaikan seuraamalla alakoululuokkaa paikalle. Järjestäjät olivat hieman yllättyneitä, kun meidän 8 hengen aikuisista koostuva ulkomaalaisten seurue saapui paikalle. Tarkempi ilmoituksen tarkastelu paljasti meillekin, että kyseessä oli 12-15 vuotiaille tarkoitettu tapahtuma. Kaikesta huolimatta meidät otettiin hyvin vastaan ja pääsimme seuraamaan päivän tapahtumia hetkeksi, kunnes kehtasimme hipsiä pois paikalta.
Hallitsevat mestarit kookosten kuorimisessa.Pikkusen on vielä harjoiteltavaa tahitinkielen luetunymmärtämisessä…
Vanha kunnon holding tank
Lukuisista yrityksistä huolimatta septitankki ei tyhjentynyt. Teimme kaikenlaisia huoltoja eri pumpuille ja kokeilimme kaikki keksimämme kommervenkit. Mikään ei näyttänyt auttavan.
Tarkastusluukun avaaminen paljasti, että vuosien aikana kerääntynyt kuona oli irronnut septitankin seinistä ja tukkinut letkut. Suuri aikamme nero Isaac Newton oli ennen fysiikan lakien keksimistä perehtynyt hyvinkin tarkasti näihin asioihin. Hän oli mm. alkemia vuosinaan yrittänyt tehdä ureasta kultaa (Spoiler: Ei onnistunut.)
Kaveri nappasi kuvan kun oli lähdössä pizzalle, jonne meidänkin piti alunperin mennä.
Tutkimukset olivat kuitenkin paljastaneet, että urea ja merivesi yhdistyvät oikeissa olosuhteissa kultahiekaksi.
Oli aika kääriä hihat ja perehtyä ihmisen sisimpään olemukseen. Ei tästä sen enempää muuta kun, että tällä hetkellä kaikki toimii ja tankissa ei ole enää muistoja yhdestäkään nykyisistä tai edellisistä omistajista.
Tietäjät tietää.
Valmistelu
Kun ystävämme lähtivät viereiselle Tahitin saarelle valmistelemaan lähtöään Fijille totesimme, että ehkä on meidänkin aika liikkua pois Moorealta. Niin kuin suosikkinavigoijamme Pet shop boys käski: Go West https://g.co/kgs/EYqawt
Tankkasimme diesel ja bensatankit paikallisella uudella huoltoasemalla, jonka työntekijät eivät pystyneet pidättelemään nauruaan kuullessaan, kun Sami puhui heille ranskaa. Ihmeellistä, että Sami on kahdessa vuodessa oppinut puhumaan ranskaa niin hyvin, että hän pystyy vetämään spontaanin stand up keikan!
Multitalentti Malaikan kapteeni Sami ❤
Viimeinen ilta Moorealla
Kaikki sanovat, että lähtöä edeltävänä iltana ei kannata juhlia, koska se ilta menee aina juhliessa. Nytkin vanhat merkit näyttivät pitävän paikkansa. Meidät kutsuttiin hyvien ystäviemme luokse illalliselle. Ruoka oli hyvää ja seura sitäkin parempaa. Ystävämme olivat lähdössä Fijille, jossa on hyvin tarkat tuontirajoitukset monelle asialle. Ystäviemme viinikaappi vaati ilmeisen pikaista ja armotonta inventaariota, jossa me tietenkin kanssapurjehtijoina autoimme. Ilta jatkui paljon suunniteltua pidempää ja aamulla oli sitten mukava viimeistellä Malaika lähtökuntoon 😉 Saimme illan aikana hyvästeltyä taas paljon ystäviä, joita emme näe pitkään aikaan tai ehkä koskaan…
Manuja! eli kippis tahitiksi.
Murtovarkaita
Laittaessamme Malaikaa purjehduskuntoon aamulla perämoottoriin asentamamme lukko ei auennut. Missä ovat kaikki murtovarkaat, kun heitä tarvitsee? Sami porasi perämoottorin lukon auki avaimenreiästä. Myöhemmin Sami liimasi tilalle poranterän ja lukko näyttää nyt kuin uudelta, tosin perinteistä avainta ei enää tarvinta. Älkää kertoko kenellekään.
Purjehdus Huahinelle
Tuulta purjeisiin ja menoksi!
Lähdimme puolen päivän aikaan Moorealta Cooks baysta. Kahden kuukauden Moorealla olon aikana ketjuun oli alkanut kasvaa melkoinen määrä tavaraa, joita hangatessa meni kahteenkin pekkaan tunti. Tuoksu oli hyvin merellinen.
Kun viimein pääsimme ulos avomerelle, tuuli 15 solmua takaa. Purjehdimme Samin vihaamassa myötätuulessa. Myötätuulessa keinuminen saa Samin aina merisairaaksi – päähän sattuu ja kolottaa, mutta onneksi Sami tykkää valittamisesta. Koko yön täysikuu paistoi taivaalla. Meiran ainoa moite oli aallot ja maininki, jotka Ranskan Polynesiassa tulevat yleensä vähintään kolmesta eri suunnasta yhtä aikaa.
Kapteeni ja meri.Auringonlasku tällä purjehduksella oli kerrassaan upea!Täysikuu nousi samaan aikaan auringon laskiessa. Valaistus tällä yöpurjehduksella oli oikein kohdallaan.
Törmäyskurssilla
Yöllä meidät yllätti paikallinen tavara-alus. Joko aluksen navigointivalot eivät olleet päällä tai sitten työvalot peittivät ne. Sami päätti koittaa ottaa yhteyttä radiolla. Sami soitti kanavalla 16 ja selitti tilanteen.
”Go 12”, kuului toisesta päästä huonolla englanninkielellä.
Sami meni kanavalle 12. Siellä ei kuulunut mitään.
Sami otti uudestaan yhteyttä kanavalla 16.
”Go 12”, kuului toisesta päästä.
Sami meni kanavalle 12. Siellä ei kuulunut vieläkään mitään. Veneet alkoivat olla jo lähempänä toisiaan.
Sami otti uudestaan yhteyttä kanavalla 16 ja sanoi ettei kuule ketään kanavalla 12.
”Let’s go port to port?” Sami ehdotti radiossa.
”Go 12”, vastattiin toisesta laivasta.
Sami kertoi kanavalla 16, ettei kuullut ketään kanavalla 12.
”Let’s go Port to Port”, Sami ehdotti uudelleen.
Samalla hetkellä laivan navigointivalot näkyivät. Ehkä ne olivatkin vaan jääneet laittamatta päälle. Käänsimme kurssia reilusti pohjoiseen eli porttiin. Menimme siis port to port.
Myöhemmin kävi mielessä, että ehkä laiva oli koko ajan ehdottanut meitä menemään pohjoiseen eli kello 12 sanoessaan Go 12… No loppu hyvin kaikki hyvin. Vältyttiin kolhuilta ja Malaikan kurssi korjattiin jälleen optimaaliseksi kohti määränpäätä.
Number one tositoimissa.
Huahine
Tämä mökki on erään paikallisen koti. Kerrassaan söpö ❤
Päätimme tulla Huahinen etelän Avea bayhin, jossa emme olleet käyneet aikaisemmin kuin snorklaamassa. Ihanat hiekkarannat ja kaloja täynnä olevat korallit. Muutaman päivän päästä Ranskan Polynesiaan saapui kuitenkin Antarktikselta yli kolmemetrinen maininki. Aallot vyöryivät korallisaarekkeen yli, mutta tuulta ei ollut lainkaan. Veneet keinuivat ankkurissa niin, että Sami tuli jälleen merisairaaksi ja kahvit läiskyivät kupeissaan.
Aallokko oli kunnioitusta herättävä. Veden pita nousi laguunin sisällä kymmeniä senttejä.
Siirryimme Haapun salmeen tutun paikallisen perheen lähettyville, jonne ei ollut kuin 20 minuutin pikku pyrähdys. Ankkuroiduimme tuttuun kohtaan ja nautimme sileän veden rauhasta. On ihanaa, kun mikään ei lentele pöydiltä ankkurissa ollessa ja nukkuessa saat itse kääntää kylkeä eikä veneen liikehdintä tee sitä puolestasi.
Haapun hellässä huomassa. Täällä ollaan vietetty useat myräkät turvallisesti.Heiva kisat otetaan tosissaan ja koreografiat pidetään visusti salassa. Kultakin saarelta kisaamaan pääsee vain parhaat.
Aallokon päättyessä päätimme palata ihanaan Avea bayhin, mutta ennen sitä laitoimme viimein uudet merkinnät ankkuriketjuumme (vanhat olivat jo kuluneet pois), että tiedämme, kuinka paljon ketjua on meren pohjassa ja onko se riittävä määrä turvalliseen ankkuroitumiseen.
Huahinen laguunin vesi on useassa paikassa kristallinkirkasta, waudewau!
Saavuttuamme takasin Avaea bayhin Meira pääsi lemppari hommiinsa, puunaamaan. Tälle kertaa vuorossa oli hyvin vihertynyt dingin pohja. Vihreys saatiin pois viinietikalla, vedellä sekä tarkalla hankaamisella, jota kesti parin tunnin ajan.
Monica clean!Myrkyrintama lähestymässä… Onneksi on ketju merkattu niin tiedetään, että ollaan mahdollisimman turvassa.
Meri tulee Malaikan sisälle
Eräänä aamuna kahvia juodessamme kuulimme hyvin vaimeaa piippausta. Kuulostelimme, tuleeko se ulkoa vai sisältä. Kyllä, se tulee sisältä, mutta on niin vaimea, että sitä oli hankala paikantaa. Sami päätti avata lattialuukun pilssin kohdalta ja sehän oli täynnä vettä. Vaimea piippaus ääni unohtui hetkessä. Makutesti tunnisti veden merivedeksi. Päivän etsinnän aikana korjasimme monia asioita ja teimme lukuisia parannuksia, mutta varsinaista syyllistä emme löytäneet merivedelle pilssissä. Ehkä propellitangon tiiviste oli vuotanut? Se selviää joku toinen kerta, mutta pilssi on onneksi nyt pysynyt kuivana, eikä vaimeaa piippausta ole kuulunut.
Vesillä asuessa kaikki korostuu niin hyvässä kuin pahassakin.
Samin äänikirja
Malaika- Parkaisu paratiisissa äänikirja ilmestyy ihan näillä näppäimillä 11.5 suosikki e-ja äänikirja palvelustasi. Olemme antaneet asian tiimoilta muutamia myöhemmin ilmestyviä haastatteluita. Meira pääsi kuuntelemaan äänikirjan ennakkoon ja oppi uuden tavan, miten Tabell lausutaan. Kaikki propsit kuitenkin äänikirjan lukijalle, joka suoriutui tehtävästä erinomaisesti!
Joko oot lukenut? Kohta pääset myös kuuntelemaan, jee! Kerro mitä oot tykännyt ❤
2 vuotta, eikä suotta
Huomasimme juuri ennen Vappua, että olemme olleet nyt kaksi vuotta vesillä Malaikalla. Wau!! Aika on mennyt siivillä, vaikka kaikki päivät ei olekaan olleet aina niin helppoja. Tällä hetkellä olemme palanneet takasin Haapuun Avea baystä turvaan uutta saapuvaa aallokkoa ja pientä myräkkää.
Vappuaatto on usen harmaa ja sateinen, vietit sitä sitten missä tahansa.
Olemme siis pysytelleet paljolti veneellä. Snorkeloimaan emme ole vieläkään kerineet, eli odotettua Pikkuhaiden päivä videota YouTubeen saatte vielä hetken odotella. Tästä huolimatta muistakaa käydä tilaamassa kanava täältä youtube.com/channel/UCWI5W45sRUYQY1SaDc18q4Q
Mauruuru kiitos, että olet mukana matkassa. Ensi kerralla luvassa uusia seikkailuja Tyyneltämereltä. Kenties Raiatealta, vaikka todennäköisesti vauhtimme tietäen olemme vielä silloin Huahinella. Ehkä meillä on ensi kerralla salmiakkia – Ranskan Polynesiaan on tullut toinen suomalaismiehistö 🙂
Sopii hyvin äitinpäivälahjaksi kaikille murhanhimoisille äideille…
Muistakaa käydä kuuntelemassa (11.5 alkaen) tai lukemassa Sami uusi kirja Malaika – Parkaisu paratiisissa nyt.
Salamatkustajia! Kuukausi ilman jääkaappia. Kahden vuoden odotus päättyy.
6.4. ilmestyy tämä hienous ensin e-kirjana ja myöhemmin tänä keväänä myös muissa muodoissa! Lisätietoja pian luvassa, pysykää kuulolla!
Paljon on taas virrannut vettä veneen alta. Edellisellä kerralla kirjoittelimme Huahinen saarelta terveiset Samoalla pyörineen syklonin jälkimainingeissa.
Parasta pitää tiki jumalat tyytyväisinä niin maissa kuin vesissäkin.
Huh, huh, Huahine
Selviydyttyämme hyrskynmyrskystä olimme valmiita siirtymään itään kohti Moorean ja Tahitin saaria ja tapaamaan Tuomotukselta saapuvia ystäviä, mutta keli oli vielä pitkään epävakainen ja vallitseva idäntuuli esti lähtömme. Siirtyminen Moorealle edellyttäisi yöpurjehdusta. Onneksi meillä on nyt toimiva tutka Malaikassa, jolla pystyimme paremmin välttelemään myrskypilviä (kiitos vielä kotijoukoille tutkan hihnasta). Sopivaa sääikkunaa odotellessa kuulimme, että viimeisen parin kuukauden aikana kolme tuttua venettä oli saanut Ranskan Polynesiassa suoran tällin salamasta. Onneksi henkilövahingoilta on vältytty. Salamoiden hurjat voimat tuhoavat sähkölaitteita ja aiheuttavat vaurioita mastoa kannattelevaan rikiin. Jos salaman isku osuu kohdalle, lopulliset vauriot selviävät usein vasta kuukausien päästä.
Huahinen saarelta saatat hyvällä tuurilla löytää keltaisia vesimelooneja! Kuten kuvasta näkyy päältä sitä ei voi tunnistaa, vaan se on iloinen ja herkullinen yllätys!
Purjehdus Moorealle
Viimein sääennuste lupasi suotuisaa keliä purjehdukselle. Sanoimme heipat Huahinen ystäville ja valmistelimme Malaikan lähtöön. Siirtyessämme ulos laguunista Sami käänsi Malaikan ankkuriketjun toisinpäin. 100 metriä ketjua ei kääntynyt täysin vaivattomasti. Ketjuun tuli väkisinkin kierteitä, joita jouduimme selvittelemään vielä myöhemmin Moorealla. Pääsimme ulos Huahinen laguunista avomerelle ystäväveneemme kanssa keskipäivän aikaan.
Huollot on hyvä tehdä saaria suojaavan riutan sisällä, jos vain mahdollista.
Avomerellä odotti 1 metrin aalto 11 sekunnin välein. Tuuli koillisesta 15 solmua, joten saimme hyvän 40 asteen kulman matkalle ja pääsimme etenemään erinomaista 5–7 solmun vauhtia. Purjehdus oli todella mukava ja Malaika kiisi pitkin Tyyntämerta kevyesti. Planktoni välkkyi törmätessään Malaikan keulaan. Ainoa ongelma yöllä oli samalla kurssilla oleva saksalainen katamaraani, josta ei vastattu radiokutsuihin kaveriveneemme yrittäessä tavoittaa heitä. Onneksi törmäykseltä vältyttiin kavereidemme muuttaessa veneensä kurssia.
Kuu antaa yllättävän paljon valoa yöllä vahtimiseen.
Moorealla meitä oli vastassa aamun avautuessa Mordor pilvet. Tuulen nopeutta mittaava sensori antoi epäluotettavia lukemia. Yritimme löytää hyvän välin, mihin tunkea Malaika passista, eli Moorean saarta ympäröivässä riutassa olevasta suuaukosta, sisälle Cookin salmeen.
Moorea ja pahaenteiset pilvet heti aamutuimaan.
Päästyämme turvallisesti salmen suojaan moneen kertaan korjattu syvyysmittari lakkasi taas viime hetkellä toimimasta ja hätävarana oleva käsikäyttöinen syvyysmittari sanoi sopimuksensa irti. Ankkuroiduimme kaikesta huolimatta Cooks Bayhin x metrin syvyyteen melko vaivattomasti, koska olemme olleet täällä aiemminkin. Ankkuroiduttumme pohdimme yhdessä, että miksi kaikki tärkeä lakkaa toimimasta juuri silloin kun niitä eniten tarvitsee?
Moorea
Mt. Rotui
Moorea on saari suoraan Jurassic Parkista. Täällä on pikkukylän meininki vain 30 minuutin lauttamatkan päässä pääkaupunki Papeetesta ja Tahitin saaren isosta kuhinasta. Moorea on tunnettu eritoten ananaksista (paikallisittain painapo) ja Rotui mehuista, sekä Manutea rommista. Isot ananasplantaasit levittäytyvät rinteillä laajalla alueella. Moorean laguuni on myös kuuluisa syksyllä ja talvella saapuvista ryhävalaista, joista ei onneksi tehdä mehuja tai rommeja. Näitä mahtavia otuksia poikasineen pääsee hyvällä tuurilla ihailemaan todella läheltä useamman kuukauden ajan.
Edelleen yhtä huvittavaa, että nämä kasvavat maassa eikä puussa 😀
Ankkurointeihin on tullut Moorealla viime käynnin jälkeen uusia rajoituksia hotellien laajentuessa, vapaiden rantojen vähentyessä ja rantatonttien arvon noustessa miljooniin. Rajoituksia ei kuitenkaan tällä hetkellä valvota. Kahden vuoden välein ankkurointia rajoitetaan ja höllennetään riippuen siitä, kuka tavana, eli pormestari, on kulloinkin vallassa. Olemme silti suomalaiseen tyyliin noudattaneet rajoituksia ja pitäneet Malaikan ankkurin sallituilla alueilla.
Uudet ankkuroitumis rajoitukset Moorealla. Cooks bay on tuo missä saa olla 15 venettä.
Cooks Bay Cooks bay, johon teimme Malaikan kotipesän täällä Moorealla, ei ole (niin kuin kaikki arvasivat) se salmi, johon kapteeni Cook saapui aikoinaan. Salmi, johon kapteeni Cook saapui on tietenkin viereinen Oponuhu bay. Cooksissa on palvelut lähellä, mutta mikä tärkeintä noin kaksi astetta viileämpää päivisin ympärillä kohoavien vuorten ansiosta.
Näihin ei vaan kyllästy ❤Cooks bay yläilmoista kuvattuna. Aika upea myös tästä kuvakumasta!
Kiipeli – Jooseppi Cooksin salmessa savustimme grillatessamme ulos erittäin mieluisan salamatkustajan. Se näytti aivan samalta kaverilta, jonka olimme kohdanneet juuri ennen Moorealle lähtöä Huahinella Haapussa. Edellisen gekkon kuljetimme Fakaravan atollilta Tahitille. Saa nähdä, missä tämä yksilö haluaa poistua Malaikasta. Tällä hetkellä Kiipeli – Joosepiksi nimeämme yksilö vaikuttaa erittäin tyytyväiselle eloon Malaikassa. Gekkojen uskotaan tuovan hyvää onnea niille, joiden kotiin ne asettuvat. Toivotaan siis, että Jooseppi viihtyy Malaikan matkassa pitkään.
Venekodissa on aina ravintolan paras pöytä!
Kuukausi ilman jääkaappia Saavuttuamme Moorealle Meiran oli aika lähteä kauppaan täydentämään ruokavarastoja, jotka olivat hyrskynmyrskyn aikana hieman jo huvenneet. Meiran pyyhällettyä maihin Sami huomasi, että veneen alimmasta kohdasta eli pilssistä vettä ulos syöksevä pilssipumppu oli päällä. Makutesti pilssistä paljasti, että vesi ei ollut makeaa vettä eikä WC:n tuotoksia, vaan suolaista merivettä. Merivettä tuli jostain Malaikan sisälle. Tunnin etsinnän jälkeen syylliseksi paljastui kymmenisen vuotta vanha jääkaapin merivesipumppu, joka viilentää Malaikan jääkaapin kompressoria.
Vian löydettyä Sami yritti soittaa Meiralle, että älä osta mitään mitä pitää laittaa kylmään. Meira ei kuullut soittoa sillä oli jo matkalla Malaikaan täyden ruokavaraston kanssa. Muutaman korjausyrityksen jälkeen paljastui, että todellinen syyllinen ei ollutkaan pumpun tiivisteet. Vettä pyörittävän impellerin (mini propellin) kotelo oli repeytynyt liitoksistaan. Se oli vain ollut lähes mahdotonta huomata.
Tämä osa maksaa euroopassa alle 20€ mutta täältä sitä ei edes saa…
Kuumeisesta etsinnästä huolimatta samanlaista tai vastaavaa merivesipumppua ei löytynyt 4500 kilometrin säteellä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis tilata uusi pumppu Amerikan tavaratalosta. Paketin saapuminen meidän kätösiin kesti kuukauden, jonka ajan elelimme ilman jääkaappia. Onneksi lähellä oli hyvin varusteltu kauppa. Merivesipumpun saaminen puolen tunnin lauttamatkan päähän Tahitilta Moorealle kesti vielä reilun viikon. Wau! Loppu hyvin kaikki hyvin. Uusi pumppu toimii ja on äärettömän hiljainen, ehkä jopa liiankin hiljainen. Nyt mietimme jatkuvasti, onko jääkaappi vielä päällä 😀
Pumppu saapui paikalliseen postiin muutamien säätöjen kautta.
Kusti kulkee Pian saapuivat myös viimeiset pakettimme Suomesta. Suomen postin kuljettamissa paketeissa kesti kommervenkkien jälkeen kaiken kaikkiaan kaksi vuotta, mutta kaikki tavarat olivat vielä tallella ja ehjiä. Kaikkien kolmen paketin ehdoton turhake numero yksi on kenkälusikka, jolle ei ole keksitty mitään käyttöä, ainakaan vielä.
Vihdoin!! Tää oli onnen päivä ❤ Paketit kestivät pitkän matkan just ja just. Toinen laatikko hajosi liitoksistaan, kun se nostettiin dingistä Malaikaan 😀
Härpäkkeitä Pakettien mukana tuli myös kaiken maailman härpäkettä, joita on ollut ihana asentaa. Kuten Ranskan Polynesian merikartat navigaattoriin (ei niin tärkeä) ja köysiä, joita Sami on opetellut rauhallisesti ja ilman yhtään kiroilua splaissaamaan (tekemään liitoksia).
Kyllä se Sami on etevä!
Köysiä ei kannata aina kaikissa tilanteissa solmia, koska ne menettävät solmukohdissa osan kestävyydestään. Saapuneista tavaroista suurinta hauskaa on ollut liiketunnistuksella toimiva valo. Vaviskaa varkaat!
Onni!!! Paksuimmat t-paidat pääsivät parempaan käyttöön, kun Meira teki niistä fendereiden suojia.
Käpytykset Kun Malaikan varustelut ja huollot saatiin haluttuun pisteeseen, olemme ehtineet nauttia Moorean hienosta luonnosta erilaisilla kävelyillä. Monet kävelyt ovat tosin vieneet vain läheiselle rommitehtaalle, jossa on kattava ilmainen tuotteiden maistatus uusille turisteille. Onneksi paikallisten mielestä me länsimaalaiset näytämme kaikki samalta. Paras ”oikea” kävely on ollut ehdottomasti kolmen männyn kävely, jossa pääsimme keinumaan Moorean yläpuolella.
Satumaisen kaunista!!Alba on 6kk ikäinen ja väsyy kuumudessa helposti. Onneksi apu oli lähellä ❤Aina vaan korkeammalle.Mt. Rotui ja sen vasemmalla puolella Opunohu bay ja oikealla meidän ankkurialue, Cooks bay.
Ala laikkaa Malaikkaa
Meira alkoi tekemään videoita elämästämme. Niitä voi ihailla https://www.youtube.com/channel/UCWI5W45sRUYQY1SaDc18q4Q osoitteessa (muista myös tilata kanava ❤ ) Ehdotuksia sisällöstä otamme mielellämme vastaan, mutta näyttelijävaihdoksia emme aio tehdä ainakaan toistaiseksi, kunhan Meira muistaa laittaa jääkaapin oven kiinni (18.3.2022 Neva4get)
Kanavan mukana pääsette mahtavien maisemien lisäksi seuraamaan siloittelematonta vene-elämän arkea……ja mukaan löytämään näitäkin helmiä. lol!
Kirjasopimus
Wau, wau, wau!!!
Purjehdusten, huoltojen ja käpytysten välillä Sami myös kirjoittaa ja nyt onkin ilouutisia! Samilta ilmestyy 6.4.2022 Malaika – Parkaisu paratiisissa (Saga Egmont) ensin e-kirjana ja myöhemmin keväällä myös muissa muodoissa.
Ranskan Polynesian paratiisisaarelle koronakaranteeniin määrättyjä veneitä saapuu ravistelemaan ristiaalto, jossa intohimo kohtaa mustasukkaisuuden ja seurauksena on murha.
Malaika -sarjan dekkarit kertovat rikoksia ja murhia Ranskan Polynesiassa ratkovasta purjeveneessä asuvasta avioparista. Murhien ratkomisen keskellä opetellaan purjehtimista ja sietämään ranskalaisten kommervenkkejä.
Kavereita Parasta Moorealla on ollut tavata vanhoja kavereita ja tutustua uusiin purjehtijoihin. Mukaan on toki mahtunut myös muutama ei niin mukava tuttavuus, joista ollaan silti selvitty ilman suurempia draamoja. Olemme viettäneet erityisen paljon aikaa italialais-australiaisen pariskunnan ja heidän kahden tahitilaisen koiransa, sekä venevahtina olevan saksalaisen fräuleinin kanssa. Tahitilaiset koirat tottelevat tietenkin sujuvasti myös suomea.
Alba ❤
Monet vanhat ystävämme ovat nyt lähdössä pois Ranskan Polynesian paratiisista. Rajat ovat auki ainakin Australian ja Uuden-Seelannin suuntaan, joten moni hyvin tutuksi tullut vene ja niiden miehistö on jatkamassa matkaa kohti kenguruja ja kiivejä tänä keväänä. Suurin osa veneistä on ollut täällä jo 5 vuotta. Meidän ja Malaikan yhteinen matka täytti 12.3 2 vuotta. Hyvä me!
Papeetisointi Purjeveneellämme Malaikalla oli ilmaista aikaa Ranskan Polynesiassa vielä huhtikuun loppuun asti, ennen kuin sen piti poistua maasta tai siitä pitää maksaa veroja ja tulleja noin 4000 euroa. Kaksi vuotta Malaikaa ostaessamme suunnitelmissa oli suunnata tässä vaiheessa länteen. Meiltä on kuitenkin korona-aikaa vallanneiden matkustuskieltojen takia vielä paljon näkemättä Ranskan Polynesiasta, joka on melkein Euroopan mantereen suuruinen alue. Australia ja Uusi-Seelanti tuli jo muutenkin koluttua 15 vuotta sitten – tuskin siellä on mikään muuttunut. Päätimme siis papeetisoida, eli tuoda maahan, Malaikan ja notkua täällä ainakin kolmisen vuotta (ehkä). Siinä ajassa ehtisimme käymään Markiiseilla, Gambierseilla ja Austraalseilla, jotka ovat kaikki vielä näkemättä.
Samalla päätimme laittaa parasailor purjeemme myyntiin, sillä emme ole käyttäneet sitä kahden vuoden aikana kuin kaksi kertaa. Purjeen myymällä saamme lisää säilytystilaa ja mukavamman pankkisaldon ainakin hetkeksi. Malaikaan jää vielä kiinteiden purjeiden lisäksi gennaakeri ja myrskypurje, eli purjeita riittää myytäväksi myös tulevaisuudessa.
Parasailor tositoimissa!
Moorean Cooks Bay on ollut mahtava ankkuri Malaikalle ja sen miehistölle. Yöllä Malaikan alta kalastaa kahdesta kolmeen paikallista jätkää pienillä veneillään. Heillä on jokaisella oma vedenalainen valo; vihreä, punainen tai keltainen, joilla he yrittävät houkutella kaloja. Malaika on kuitenkin alkanut olemaan siinä määrin levoton viime aikoina, että on aika lähteä purjehtimaan. Olemme kenties suuntaamassa länteen tai itään.
Kiitos, että olet mukana matkassa. Ensi kerralla taas uusia seikkailuja Tyyneltämereltä. Kenties Maupitilta tai Tahaalta. Ehkä Teahupoosta? Kuka tietää – purjehtijoiden suunnitelmat piirretään rantahiekkaan laskuveden aikaan. Muistakaa käydä tilaamassa meidän youtube-kanava.
Saippuakuplaunelma 