
Vaarallinen passi, paholaisrauskuja, koralliviiniä, delfiinejä ja itsenäisyyspäivä Rangiroalla.
Purjehdus Tikehaulta Rangiroalle
Lähtöpäivän säätiedotus lupaili melkein vastatuuleen purjehtimista etelästä tulevalla metrin korkuisella mainingilla ja pienellä 5-10 solmun tuulella idästä. Jos lähtisimme heti aamulla 5:30, kun aurinko nousee ja Tikehaun passi, eli ainoa sisään ja uloskäynti atolliin, olisi lievästi ulospäin virtaava, saattaisimme ehtiä Rangiroan atollin Avatoru passille 16 aikaan, kun se olisi laskuveden huipun aikaan lähes tasainen. Jos saapuisimme puolisen tuntia myöhemmin joutuisimme kovien virtauksien vuoksi odottamaan yön yli Avatoru passin edessä.

Ennen lähtöä Tikehaulta olimme purjehtineet noin kolme tuntia suosikkiankkuristamme Tikehaun koillispäätyyn pieneen poukamaan, josta pystyi näkemään Tikehaun passin, jossa virtaus saattaa nousta 12 solmuun. (Malaikan maksimivauhti moottorilla on 7 solmua.)
Aamu alkoi aurinkoisena. Pidimme kiirettä, että pääsisimme heti auringon noustessa suuntaamaan Tikehaun passista ulos, kun se olisi vielä kohtuu tasainen laskuveden huipun jälkeen. Kaveriveneemme Leonoran ankkuri jäi hetkeksi jumiin, mutta hekin pääsivät ylittämään surullisen kuuluisan passin ongelmitta.

Tuulet olivat suotuisat. Pääsimme purjehtimaan koko matkan. Kaiken lisäksi viereiset atollit suojelivat lähes koko matkan vähäiseltä mainingilta. Kaikki muisot hankalasta Huahinen-Tikehau ylityksestä unohtuivat. Parhaimmillaan purjehdus on parasta, mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä tai ilman. Kuuntelimme meren ääniä ja Arnold Schwarzeneggerin elämänkertaa äänikirjana. Olimme Rangiroan passilla hyvissä ajoin ennen laskuveden huippua.
Avatorun Passi

Saavuttuamme passille näimme, että joutuisimme odottamaan passin edustalla vielä ainakin puolisen tuntia. Kiikareilla näki, että passin läpi kulki vielä korkea vaahtopäinen aalto. Kun valkoiset vaahtopäät katosivat, hetki tuntui oikealta. Lähdimme moottori sauhuten väylämerkkejä seuraten eteenpäin. Aallot olivat passissa korkeita ja virtaus teki isoja pyörteitä, mutta Malaika eteni hyvää 3 solmun vauhtia koko ajan.

Pääsimme ankkuriin Rangiroan länsipuolelle auringon ollessa vielä kohtuu ylhäällä. Tuamotuksella ankkuroiminen tapahtuu joka puolella pohjassa makaavien korallien takia hieman eri lailla, kun tavallisesti. Yritämme etsiä satelliittikuvista ja Meiran silmillä hyvän kohdan, johon laskea ankkuri. Tiputamme ankkurin ja syötämme tarvittavan määrän ketjua, jonka jälkeen peruutamme moottorilla niin, että ankkuri kaivautuu pohjaan. Sen jälkeen nostamme ketjua takaisin ylös, ja kiinnitämme ketjuun sopivin välein poijuja, jotka nostavat ketjua ylös merenpohjasta, niin ettei se takerru koralliin.


Rangiroan atolli

Rangiroa on maailman toiseksi suurin atolli. Se sijaitsee noin 350 kilometriä Tahitista koilliseen. 79 neliökilometrin kokoinen maa-alue koostuu sadoista pikkusaarista eli motuista, jotka muodostavat 200 kilometriä pitkän ja 300 metriä leveän kehän. Atollin keskellä sijaitseva laguuni on noin 75 kilometriä leveä ja noin 25 kilometriä pitkä. Laguunin rantaa on mahdotonta nähdä sen toiselta puolelta.
Sinisen laguunin paholaiset
Koska meillä oli hyvin harvinainen luoteisen tuuli päädyimme suuntaamaan hetken mielijohteesta Rangiroan luoteisnurkkaan Siniselle laguunille. Meillä oli mukava purjehdus Samin testatessa eri purjekombinaatioita ja Meiran vaatiessa moottorin laittamista päälle, kun tuuli kuoli ja vauhti hiljeni mateluksi.
Sininen laguuni on Rangiroan atollin motujen väliin muodostunut laguuni, joka on täynnä värikästä korallia ja haita. Seurasimme aamulla kiikareilla turistiveneen reittiä sisään ja menimme itse perässä samasta aukosta omalla dinghyllä. Parhaimmat näkymät olivat kuitenkin aivan ankkuristamme. Aina puolilta päivin kaksi valtavaa paholaisrauskua kulki ankkurissa olleiden veneidemme ohi tehden voltteja veden päälle.
Muutaman yrityksen jälkeen keksimme, että parhaiten uimaan niiden kanssa pääsi, kun toinen tähysti seisten dinghyssä ja toinen oli valmiina vedessä. Uteliaan katseen liihottaessa kohti ei voinut kun lamaantua jännityksestä.

Takaisin Avatorun avoimeen syleilyyn
Tuulen käännyttyä itään tuli kiire lähteä pois. Usean merimailin matkalta kokoa keräävät aallot antoivat Malaikalle aamulla kyytiä kuin Särkänniemen laitteet.
Saavuimme puolilta päivin Avatoruun, samalle passille josta olimme tulleet sisään, ja ankkuroiduimme kylän edustalle.
Avatorulla meillä oli viimein mahdollista ostaa dieseliä ja bensaa. Vaikka Malaika ei mahtunut ahtaan väylän takia satamaan, saimme täytettyä tankin kanistereilla kahdella reissulla. Viimeisellä reissulla Avatorun passista alkanut ulosvirtaus hyydytti täydessä lastissa olevan dinghymme etenemisen kävelyvauhdiksi rannalta tilannetta tarkkailleiden lasten iloksi.

Olimme olleet hieman huolestuneita, miten meihin suhtauduttaisiin uudella atollilla. Rangiroalta oli ajettu koronan ensiaallon aikaan purjehtijoita pois, mutta nyt he olivat hyvin ystävällisiä. Muutama kiitteli erityisesti, että me olimme tulleet heidän saarelleen. Eivät siis ilmeisesti tunteneet meitä yhtään.
Oli mukava olla pitkästä aikaa sivistyksen parissa. Pääsimme jälleen syömään ravintolaan, jossa oli oikeat ruokalistat, jossa mainituista ruoista melkein puolet oli myös tarjolla. Sataman lähellä oleva hyvin varusteltu kauppa oli ilmastoitu ja siellä kävi pankkikortti. Ostimme paljon pekonia, lihapullia, kananfileetä ja lohkoperunoita – löysimme myös jäätelöä! Meira pääsi täydentämään lentokentällä käteisvarastoamme. Oman dinghyn sai pankkiautomaatilla käynnin ajaksi kätevästi ykkösterminaalin eteen.

Tuamotuksen Linnut
Tuomotus oli aikoinaan tunnettu guanosta, eli linnunkakasta, jota käytetään lannoitteena. Koko Tuomotuksella vietetyn ajan linnut ovat yrittäneet aloittaa uudelleen kaivostoimintaa Malaikan kannella. Useiden yrityksien jälkeen tehokkaimmaksi karkottimeksi ovat osoittautuneet vesisuihku ja märät paperitollot.
Viinitila


Paikallisella viinitilalla vierailu oli Meiran ykköshaaveita Rangiroalla. Viiniä on nyt viljelty täällä jo useamman vuoden. Oikeiden lajikkeiden, jotka kasvaisivat atollilla, löytämiseen jäi viinitilan perustaneen pojan mukaan useita vuosia. Viiniasiantuntijamme Meiran mukaan valko-ja roseviinit olivat hyviä, eikä oluenystävänä tunnettu Samikaan sylkenyt lasiin. Tarjolla ollut paikallisista sokeriruo’oista tehty rommi tosin maistui kapteenille paremmin.

Tiputan passi ja Ohotun kylä
Tuulien siirryttyä enemmän itään siirryimme tunnin purjehduksen päähän Ohotun kylään. Ohotussa on Tiputan passin vieressä kieleke, joka suojaa hyvin idän ja jopa kaakon tuulilta. Aika vierähti alussa pyykinpesun ja shoppailun parissa. Muutenkin on ollut hyvin hiljaista. Paikalliset yrittäjät manaavat, kuinka Ranskan valtio oli varoittanut kansalaisiaan lähtemästä Ranskan Polynesiaan korona tartuntojen vuoksi. Yrittäjien koirat ovat onneksi vielä pysyneet pulleassa kunnossa.

Koirien mielestä Ohotun paras paikka on ehdottomasti paikallinen pizzeria, jossa käyviltä purjehtijoilta irtoaa usein herkkuja myös karvaisille ystäville.
Kapteeni Hookah
Malaikan mukana tuli Hookah, eli akkukäyttöinen härveli, joka pumppaa ilmaa letkuihin, joihin kiinnitetyllä regulaattorilla voi hengittää veden alla. Hookahin avulla Sami käy aina välillä puhdistamassa kasvustoa Malaikan pohjan läpivienneistä sekä syvyys- ja nopeusmittareista.
Tällä kertaa askartelulistalla oli anodien vaihto. Anodit ovat veneen teräsosiin kiinnitettäviä sinkki tai magnesium könttejä, jotka estävät teräsosien ruostumisen. Anodit kuluvat vähitellen, eritoten trooppisilla alueilla, joten aina välillä niitä pitää käydä vaihtamassa tai ainakin tarkistamassa niiden kunto. Tällä kertaa kaikki meni erinomaisesti – menetimme vain yhden kädestä luiskahtaneen kuusiokoloavaimen Poseidonille.

Bike Tour
Sunnuntain kunniaksi vuokrasimme pyörät ja viiletimme vapaina atollin päämotun päästä päähän. Verkkaisesti ajavien Ranskan Polynesialaisten pariin polkupyörä sopi hyvin.

Delfiineja
Tiputa passi on Rangiroan kuuluisin sukelluskohde. Siellä voi nähdä tiikeri- ja vasarahaita, mutta ehkä kuuluisin on paikallinen delfiiniparvi. Oikeiden olosuhteiden vallitessa, kun laskuvesi alkaa työntää vettä pois atollin sisältä pohjoiseen ja pohjoisesta tuulee vastaa, passiin muodostuu korkeita aaltoja, joiden harjoilta delfiinit tulevat hyppimään.
Yritimme tunnistaakin muutaman delfiineistä. Ehkä parhaiten erottui nuori poikanen, joka vielä harjoitteli hyppimistä ilmaan, paiskautuen milloin millekin kyljelle. Delfiinien jälkeen paikalle tulevat paikalliset kalastajat, jotka heittävät kuusi koukkua sisältävän siiman hetkeksi veteen ja nostavat sitten vapa notkuen kaloja ämpäreihin.

Itsenäisyyspäivä
Itsenäisyyspäivää vietettiin Malaikalla ystäviemme kanssa. Pidimme heille myös Suomi-visan. Yllättävän paljon olikin jäänyt ystävillemme mieleen Suomesta. Illalla katsoimme Suomen lähihistorian huippuhetkiä, MM 95 maalikoosteet ja Lordin euroviisuvoitto, sekä kerroimme tositarinoita joulupukista.

Hääpäivä helmitilalla ja juhlapäivällinen

Hääpäivän kunniaksi vierailimme paikallisella Gauguinin helmitilalla. Helmenviljelijät esittelivät, miten jyvä istutetaan simpukan ”umpilisäkkeeseen” ja helmi kasvaa sen ympärille. Pääsimme myös näkemään teknikon täydessä touhussa.

Kun palasimme takaisin, jääkaappia viilentävä vesipumppu piti kovaa meteliä. Huomasimme nopeasti, että jääkaappi ei ollut enää lainkaan kylmä. Ongelmaa ratkoessa vierähti tovi, mutta saimme onneksi pumpun vielä illalla pelaamaan. Jouduimme kuitenkin heittämään ison osan ruuasta pois. Malaikan alla suvilla remoroilla oli juhlapäivällinen niiden nauttiessa pekonista, kananfileistä ja lihapullista. Ihme, että kaiken tämän jälkeen tavalliset lohkoperunat eivät enää kelvanneet.

Malaikan tonnikala resepti

Osta tonnikala ohiajavilta paikallisilta kalastajilta näyttämällä merkkiä: Toinen käsi rinnalla, toinen osoittaa sivulle.
Selitä Asterixista ja Obelixista opitulla ranskalla, kuinka et halua koko 30 kilon tonnikalaa, vaan mieluiten vain fileen siitä.
Hienoa, nyt sinulla on viiden kilon filee tonnikalaa. Hyvin tehty, Sami.
Anna tonnikalan olla jääkaapissa yön yli, että raudan maku häviää.
Leikkaa tonnikala siivuiksi. Meiralle ohuiksi ja Samille paksuiksi. Itsellesi voit tehdä sellaisia kuin haluat. Muista maistaa tonnikalaa joka fileestä hieman. Jos Meira alkaa valittaa, purista päälle sitruunaa ja sano, että teet chevizzeä. Asettele fileet oisterikastikkeesta, limestä ja pippurista tehtyyn marinaadiin pariksi tunniksi.
Lyö grilli tulille ja sen lämmettyä paista fileet molemmin puolin otsalampun valossa, kunnes et jaksa enää odottaa, koska on liian nälkä. Syö tonnikalafileet kurkun kanssa, koska ne eivät olleetkaan kesäkurpitsaa. Huuhtele alas korallin päällä kasvatetulla valkoviinillä veneen laidalla istuskelevien lintujen konsertin säestämänä.
Ensi kerralla taas lisää huippujännittävää sisältöä. Saapuuko Samin kajakki? Tuleeko joulupukki Tahitille asti? Oppiiko delfiininpoikanen hyppimään aalloissa? Pysykää kanavalla.
