Mitä siivousvälineitä Meira osti kaupasta? Mikä meni seuraavaksi hajalle Malaikassa? Mitä ”hauskoja” oikoreittejä Sami löysi viidakosta? Kaikki selviää alla.
Team Pfizer
Toiset Covid-19 rokotukset lyötiin olkapäähän huhtikuussa tutulla terveysasemalla Mooreassa. Samia ei juurikaan itkettänyt tällä kertaa. Jonoakaan ei ollut – Uutisjuttujen perusteella paikalliset eivät ole rokotuksista kovin innoissaan. Illalla Samille iski kuume, mutta muita sivuoireita ei sitten ollutollutollutollutkaan.
Tahiti
Moorean saarelta purjehdimme rokotukset saatuamme lyhyen muutaman tunnin reissun Tahitille. Taina Marinan ankkuri- ja poijupaikat olivat täynnä hylättyjä veneitä, joiden omistajat odottavat rajojen aukeamista Euroopassa ja USA:ssa. Pitkän yrittämisen jälkeen löysimme vapaan ankkuripaikan 20 metriä Intercontinental hotellin tyhjistä bungaloweista aivan veneväylän reunalta.
Ankkurivinssi lakkasi toimimasta. Samalla Sami muisti noin 10 kuukautta sitten purjehduksenopettajamme sanoneen jotain ankkurivinssin sähköjohtojen vaihtamisesta. Saimme onneksi vapaapudotettua ankkurin kerrasta tarpeeksi kauas vieressä olevista veneistä, ja Sami pääsi ryhtymään sähköjohtojen vaihtoon. Jee!
Oli hienoa olla taas vuoden jälkeen Tahitilla polynesialaisen kulttuurin sydämessä – Uusien maku ja tuoksuelämysten äärellä! McDonald’sin tuplajuustohampurilainen ei ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin silloin. Globaalia makua tyydyttämään suunniteltu suklaapirtelö hiveli kurkkua ja äänihuulia. Oli pakko sanoa se ääneen: ”I’m lovin’ it!”
Tahitin Omaha
Tahitilla me tapasimme taas pitkästä aikaa muita suomalaisia. Miia ja Aiski ovat purjehtineet maailman merillä jo useamman vuoden punaisella teräsveneellä nimeltä Omaha. Heistä olikin paljon apua ja ennen kaikkea hyvää seuraa Tahitilla oleskelun ajan.
Sami kävi Aiskin kanssa heidän nopealla dinghyllään hakemassa verottomaan dieseliin oikeuttavat paperit ison sataman viranomaisilta. Viime vuoden aikana olimme käyttäneet dieseliä melkein 250 litraa täyteen hintaan, mutta nyt voisimme käyttää Yanmarin 50 heppaista konetta yötä päivää verovapaasti! Kuin laittaisi rahaa pankkiin!
Omaha lahjoitti meille anteliaasti oikean Suomen lipun. Se näyttää niin upealta, ettemme ole tohtineet ottaa sitä vieläkään käyttöön. Vietimme hauskoja iltoja salmiakista ja saunasta haaveillen ja suomalaista musiikkia kuunnellen.
Aorai vuori
Sami oli suunnitellut ruotsalaisen Hakuna Mata kaveriveneen Adden kanssa yönyli kestävää vuorelle kiipeämistä. Lyhyen googlauksen jälkeen Aorai vuori löytyi sopivaksi ehdokkaaksi.
Sovimme lähtevämme aikaisin aamulla, että viimeisellä leiripaikalla noin 2000 metrissä olisi hyvin aikaa ennen pimeää kokata ruokaa. Aamulla lähipysäkillä busseja ei kuitenkaan kuulunut ja yksikään taksi ei suostunut lähtemään hakemaan meitä satamasta asti, koska oli pyhäpäivä. Saimme onneksi liftattua kyydin keskustaan ystävälliseltä naiselta ja keskustasta viimein vastahakoisen taksikuskin viemään meidät vuoren juurelle.
Olimme täynnä intoa ja ihmettelimme ääneen:
”Miksi kaikki vastaantulijat ovat niin väsyneen näköisiä?”
Muutaman tunnin patikoinnin jälkeen rinkat alkoivat hieman painaa, mutta kyllähän sitä kävelee vaikka maailmantappiin kun on hienot maisemat.
Puolivälissä kapea polku muuttui mutavelliksi, lopulta saviseinäksi. Viimeiset 500 metriä polku oli noin puolitoistametriä korkeata portaikkoa. Jyrkänteillä polku hävisi näkyvistä pilven ympäröidessä meidät. Välillä näkyi vain häivähdyksiä ympärillä ja alapuolella näkyvästä taivaasta.
Olimme läpimärkiä päästessämme viimein perille leiripaikalle iltahämärässä. Niin olivat myös nuotiota varten varatut puut leiripaikalla. Söimme tölkkiruuan, linssipadan ja nakit, kylmänä ja yritimme pysytellä lämpimänä avaruuslakanoihin kääriintyneinä. Seuranamme oli samassa autiotuvassa kolme ranskan armeijan sotilasta, jotka eivät pitäneet Samin sota- ja antautumisvitsejä kovin hauskoina.
Katselimme hytisten, miten he levittelivät illalla paksuja patjojaan ja untuvamakuupussejaan autiotuvan lautalattialle ja vetivät villasukkia jalkaan. Karskeina pohjoismaalaisina miehinä ajattelimme Adden kanssa, että ovatpa he vilukissoja, eihän tropiikissa tule ikinä oikeasti kylmä.
Pimeän tullessa hengitys alkoi höyrystyä. Vaikka alhaalla merentasossa oli vieläkin tasainen 28-30 astetta, ylhäällä vuorella lämpötila laski yöllä 9 asteeseen. Puuskat huojuttivat autiotupaa. Tuuli tunkeutui läpi lautojen raoista.
Koko lautalattia tuntui tärisevän. Kun kysyin Addelta:
”Miten menee?”
Hän vastasi:
”Y-y-ri-tän va-vain py-syä hen-gissä.”
Pahinta oli kun kosteus kerääntyi avaruuslakanan alla ja alkoi kastella vaatteita. Tyynyiksi paidan sisään laittamamme vesipullot jäätyivät yön aikana.
Aamulla Samin suu lävähti auki, kun Ranskan merivoimien upseeri veti jalkaansa Karhun murtohiihtomonot. Mies näytti, kuinka hän kiipeäisi ylös huipulle saviseinää potkimalla monojen metallikärkiä seinämään. Tai sitten hän näytti mitä tapahtuisi, jos Samin vitsailu Ranskan armeijan uroteoista ei loppuisi.
Mekin olimme olleet aikeissa lähteä heti auringon noustua, mutta oli vielä aivan liian kylmä. Lämmittelimme auringonnousussa ja muistelimme, kuinka ihanan lämmintä oli asua purjeveneessä.
Pääsimme huipulle hyvissä ajoin noin 7:00 aikaan ilman hiihtomonojakin. Näkymät olivat huikeat. Olimme pilvien yläpuolella. Onnittelimme toisiamme urakasta selviytymisestä.
”Alas meno on helppoa.”
”Joo. Senkun vain liukuu pyllyllään vuorta alas.”
Saavuimme 15:00 aikaan takaisin paikalle, johon taksi oli meidät edellispäivänä jättänyt. Samin jalat eivät ole koskaan olleet niin kipeät. Onneksi saimme kyydin takaisin satamaan Tahitille muuttaneelta koodarilta.
Maintenance
Tahitilla oli aika vaihtaa vessan putket eli letkut. Meira lähti päiväksi kaupoille Papeeteen ja Sami aukaisi kaikki ikkunat ja laittoi kaikki tuulettimet täydelle teholle. Iltaan mennessä letkut olikin saatu vaihdettua. Satamassa saimme kierrätettyä myös vanhat öljyt ja muut roskat.
Papeete Day
Marina Tainan ison Carrefour ostoskaupan valikoimassa on kaikki sukista banaaneihin. Samoja tuotteita, joita löytyi Suomessa lähikaupasta ja eksoottisia hedelmiä, joista ei ole koskaan kuullutkaan.
”Katso!” Meira esitteli Samille innoissaan, mitä hän oli löytänyt. ”Tämä on parasta!”
Meira osti kaikki loput tiskiharjat Carrefourin hyllystä.
Kiersimme samalla kaikki Tahitin veneilykaupat ja ostimme luksusta, joita olimme kaivanneet jo vuoden päivät, kuten sadetakit.
Hakuna Matata lähti kohti muita saaria. Sanoimme heipåt ja sovimme tapaavamme taas jossain. Me purjehdimme takaisin Mooralle Oponohun salmeen toisen kaveriveneemme Leonoran Larissan syntymäpäiville.
Oponohulla puuskan aikana ankkurivahti appi alkoi huutaa hälytystä. Vaikutti siltä, että olisimme laahanneet ankkuria viitisen metriä. Meillä on hyvä Rocnan ankkuri, ketjua tarpeeksi ja ankkurin oli nähnyt kolmessa metrissä asettuneen hyvin hiekkaan. Hetken pähkimisen jälkeen päätimme ankkuroitua uudelleen varmuuden varalta.
Ankkurin mukana nousi ylös kuollut korallimöhkäle, joka painoi tuskin edes kiloa. Ankkurimme oli nostanut sen ylös hiekan uumenista. Hyvä, että ankkuroiduimme uudelleen. Korallimöhkäle olisi estänyt ankkurin uuden asettumisen.
Cook’s Bay antaa varjoa
Siirryimme syntymäpäivien jälkeen Cook’sin salmeen. Palvelut ovat lähellä, mutta korkeat vuoret ympärillä varjostavat aurinkopaneeleja ja aamulla on paljon kosteutta. Kuultuamme, että Omahan Miia on ompelija olimme päättäneet hankkia lisää aurinkosuojaa Malaikan ohjaamoon.
Mittausten jälkeen olimme käyneet kangaskaupoilla Papeeten teollisuusalueella. Muutaman päivän Mia sovitteli muovia ja kangasta, merkkaili tussilla merkkejä. Parin sovituksen jälkeen meillä oli huomattavasti lisää aurinkosuojaa. Erinomaista työtä. Lämpimät suosittelut! Suosi suomalaista! (Saakohan Suomessa enää sanoa noin? Toivottavasti tätä ei sensuroida siellä.)
Genoapurje
Keulapurjeemme vaati myös huoltoa. Aikoinaan purje laitettiin ammattikapteenien kanssa ylös meritestiä varten, eikä meillä ollut vielä kokemusta sen laittamisesta tai ottamisesta pois, joten pyysimme Omahalta neuvoja.
Pitkän pähkäilyn jälkeen Aiski totesi, että purje oli rullattu alun perin väärinpäin niin että UV-suoja ei suojannutkaan purjetta, vaan oli hienosti sisäpuolella suojassa. Onneksi pahempia tuhoja ei ollut vielä ehtinyt syntyä varsinaiseen purjeeseen.
Aiski myös hitsasi Malaikan puomissa kulkevan vaunun, johon oli tullut halkeama ja piti meille ammattimaista kolvikoulutusta imuriamme korjatessaan. Ilmeisesti kolvia ei saa käyttää muovin sulattamiseen. Tai piti. Emme enää muista. Isot kiitokset joka tapauksessa Aiskille ja Miialle kaikesta avusta!
Vappu
Vappua vietimme Malaikassa hyvän seuran ja ruuan merkeissä Leonoran ja Omahan kanssa. Miia oli tehnyt punajuuri- ja perunasalaattia ja Aiski marinoinut katkarapuja. Leonora teki kakun. Vappupicnicille kuului tietenkin lisäksi myös makkarat ja sivistynyt alkoholinkäyttö.
Delfiinimelonta
Cooksin salmi on suosikkipaikkojamme Moorealla. Sami meloi mm. monet kerrat salmeen leikkimään tulleiden delfiinien kanssa, mutta oli aika lähteä. Rajat aukesivat 1.5.2021 viimein amerikkalaisturisteille. Sanoimme heipat tutuille veneille ja erityisesti Omahalla ja Leonoralle. Molemmilla on edessään pitkä matka. Toisella takaisin Saksaan. Toisella Reunionin saarelle.
Menimme vielä päiväksi Vaiareaan tekemään viimeiset ostokset – Tarvikkeita venekaupasta ja ruokaa. Panostimme kunnon dinghyankkuriin, lasikuitukorjaussarjaan (knock, knock) ja snorkkeleihin. Toisilla saarilla kaikki on taas hieman kalliimpaa. Aamulla matka alkaisi yön yli Huahinen saarelle.
Villi Huahine
Kun myrskyjen välissä avautui pieni sääikkuna, lähdimme liikkeelle. Alkumatka oli kauheaa rynkytystä puolentoistametrin sekavissa aalloissa, jotka tulivat 5-6 sekunnin välein. Viimein avomerellä keli helpotti aallonkorkeuden noustessa kahteen metriin ja aallonvälin pidentyessä 12 sekuntiin.
Purjehdimme 2-6 solmua 5 solmun keskinopeudella 6-10 solmun laitamyötäisessä tuulessa, pääpurjeessa 2 ja puoli reeffiä, genoa melkein koko ajan kokonaisena. Yö oli rauhallinen ja meri kimmelsi planktonista – pian alkavan valaskauden ensimerkkejä. Saavuimme aamulla Huahinen eteläkärkeen ja laskettelimme aaltoja tutulle saarelle ja Haapun salmeen vanhojen tuttujemme Mariellan ja Bernardin vieraiksi.
Tarkoituksena on lähteä täältä Haapusta kohti Maupitin atollia, kunhan keli sallii. Meri on aika kova ainakin seuraavat pari päivää ja Maupitin hankala passi vaatii hyvät olosuhteet, jotta ei käy haveria – alle 20 solmun tuulen ja 1.5 metrin aallokon muualta kuin etelästä.
Seuraavalla kerralla sitten taas lisää jännitystä: Onko Maupitilla todellakin kaikki niin paljon paremmin? Miten Hio, telakan vartija ja Maupitin tuleva kunigas, voi? Kuka söi kaikki karkit? Onko Korona 2 vielä elossa? Vai pääsimmekö sittenkään Maupitille?
Kiitos, että olet mukana matkassa. Mauruuru
