Huutoja yön pimeydestä

Karkuun!

Kuluneeseen viikkoon on kuulunut paljon pieniä huoltotöitä Malaikalla, purjehdusteorian opiskelua, normi arkea ja hukkuvan ihmisen pelastaminen koralliriutalta.

Opiskellaan purjehdusta englanniksi. Välillä tuntuu että ei tiedetä termejä suomeksi, mutta ei se haittaa 🙂

Hei, ihana nähdä, että Suomessa on oikea kesä ja kelit hellivät, mahtavaa! Meillä täällä Ranskan Polynesiassa on alkanut ”talvi”, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että lämpötilat ovat muutaman asteen viileämpiä ja sataa vähemmän. Muutaman kerran on laitettu pitkähihaista illalla päälle ja yöllä tarvitsee lakanan peitoksi. Ihan vielä ei olla kaivettu villasukkia käyttöön, mutta ehkä sitten heinä/elokuussa.

Ollaan todennäköisesti lähdössä tämän viikon lopulla Maupitin saarelle, jos kelit vaan toteutuvat niin kuin tämän hetkinen ennuste sanoo. Maupitin sisäänkäynti on hieman haastava. Kapea väylä koralliriutassa, kova vastavirtaus ja jos on yhtään isompaa maininkia etelästä, sisään on hankala päästä. 

Suunnitelmissa on saapua aamu seitsemän aikoihin sisäänkäynnille, eli purjehditaan koko edeltävä yö. Tarkoitus on siis opetella pimeänavigointia meidän opettajamme kanssa. Jännää! Tosi hyvä opetella tätäkin taitoa ohjauksessa. Ollaan sitten vähän paremmin valmiita isommille siirtymille, kun niiden aika jossain vaiheessa koittaa.

Aamu-uinnilla.

Sopivaa purjehduskeliä odotellessa Sami on huoltanut Malaikaa ja mä oon jatkanut ompeluprojekteja. Ompelen edelleen käsin, mutta ehkä jossain vaiheessa kunnollinen ompelukone vois olla kiva. Toisaalta nyt on myös aikaa ommella käsipelillä. Eikä tarvitse menettää hermoja, kun ompelukoneeseen tulee joku vika, langat lähtee, joku menee jumiin ja kohta kankaassa on jo reikä (nimim. kokemusta on)…

Suojat on samaa kuosia kuin yksi sohva sisällä.
Dieselit ja bensatkin sai päälleen kukkakuosia 😀
Sami vaihtamassa lamppuja. Vähän on korkeella ”katto”.

Ai niin, olihan meillä hieman jännitystä tuossa muutama yö sitten. Sami pelasti miehen hukkumasta riutalta keskellä yötä.

Olimme tarkoituksella ankkuroituneet vähän kauemmaksi muista edellisenä päivänä, koska tuuli ja virtaukset olivat ankkuriin saapuessamme pyörineet ympyrää. Olimme siis jo nukkumassa sunnuntain ja maanatain välisenä yönä, kun herättiin siihen, että joku koputtaa Malaikan runkoon. Tai siis Sami heräsi siihen. Minä heräsin vasta kun Sami oli jo kannella ja huuteli mua hereille.

Kun tulin kannelle, näin hätääntyneen paikallisen naisen. Hän seisoi dingissään ja selitti sekavasti, kuinka hänen dinginsä vuotaa, moottori ei toimi ja hänen miehensä oli lähtenyt jostain syystä uimaan. Samalla kuultiin, kuinka tämä mies huutaa pimeässä naistaan apuun.

Laskettiin pikaisesti oma dingimme vesille. Sami alkoi käynnistää perämoottoria minun hakiessa hänelle taskulamppua. Oma perämoottorimme on edellisenä iltana vähän temppuillut ja ei tietenkään suostunut nyt käynnistymään. Sami lähti siis soutamalla huutavan miehen apuun.

Minä jäin Malaikaan paikallisen naisen kanssa ja koitin rauhoitella häntä. Kuulimme koko ajan miehen huudot ja Samin airojen äänen. Pian Samin loittoneva hahmo hukkui yön pimeyteen ja emme nähneet enää mitään. Yötaivas oli pilvessä ja kuu ei päässyt valaisemaan.

Huudot hiljenivät, airojen ääni kaikkosi. Hetkeen ei kuulunut mitään. Jännitti. Oli aivan hiljaista. Odotimme melkein henkeämme pidätellen. Hetki tuntui ikuisuudelta, kunnes…

…kuulimme jälleen airojen äänen niiden osuessa mereen. Pian erotimme pienen tumman hahmon lähestyvän meitä. Kuulimme puheen sorinaa. Sitten erotimme Samin soutavan hahmon ja miehen dingimme kyydissä. Sami oli löytänyt hänet ja saanut nostettua hänet vedestä turvaan. Samin tullessa paikalle mies oli jo ollut aivan uuvuksissa kovassa virtauksessa uimisesta, sekä ruhjeilla riutasta saamiinsa osumiin. Miehestä ei ollut kuulemma näkynyt muuta kuin pää ja ranteessa välkkynyt älykello, joka mittasi sykkeitä punaisena. Samin auttaessa häntä pois vedestä mies oli sanonut: ”Thank’s, Sämi.” Olimme viikko sitten olleet kyseisen herrasmiehen veneellä syömässä ja hän oli tunnistanut Samin.

Pariskunnalla oli ilmeisesti ilta/päivä hieman venähtänyt ja alkoholia oli nautittu runsaammalla kädellä. Heille oli tullut kränää ja jostain syystä mies oli päättänyt, että hän ui takaisin veneelleen. Hän ei vain ollut tajunnut, että hän oli todella kaukana omasta veneestään. Tarkemmin sanottuna muutaman kilometrin päässä siitä…

Tämä kaikki selvisi meille heidän siirryttyä veneellemme juomaan ja polttamaan savukkeita, kunnes Sami sai heidän perämoottorinsa korjattua (täytettyä bensatankin varalla olleesta kanisterista).

Mutta onneksi Sami sai miehen pelastettua ja he pääsivät turvallisesti takaisin omalle veneelleen. Me menimme takaisin nukkumaan.

Mahtava ravintola täällä Raiatealla. Fish and Blue ❤

Loppuun vielä ihanan pastellinen auringonlaskukuva. Selkeästi talvisemmat sävyt, eikö? 

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/?hl=fi

Bora Bora, Tahaa, Raiatea, Huahine ja Maramu, kaiken sekoittava voimakas etelätuuli.

Raiatean jylhä eteläpuoli.

Moikka taas! Pahoittelut pienestä tauosta kirjoittelussa. Ollaan oltu pää pyörällä purjehduksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Nyt ollaan taas hetki aloillaan ennen seuraavaa seikkailua ja on aikaa kertoa kuulumiset paremmin myös tänne.

Viime kirjotuksen jälkeen ollaan käyty purjehtimassa useammalla eri saarella opettajamme kanssa, jääty jumiin Bora Boralle, huollettu venettä, snorklattu, vältetty törmäys katamaraanin kanssa ja ihailtu satumaisia maisemia, delfiinejä sekä paholaisrauskuja.

Näihin kavereihin ei ikinä kyllästy ❤ Jos vene liikkuu tarpeeksi nopeasti he viihtyvät pitkään matkassa.

Ranskan Polynesia on poistanut vaiheittain koronarajoituksia. Maan rajat ovat edelleen kiinni eikä uusia turisteja vielä oteta maahan. Kansainväliset lennot alkavat ilmeisesti 15.7. Maan sisäinen liikenne on täysin sallittua, eikä mitään normaalista poikkeavia rajoituksia enää ole. Me saadaan tällä hetkellä siis purjehtia kaikille Ranskan Polynesian saarille. Kaupat sekä ravintolat ja hotellit on avanneet ovensa. Ainoa hassu uusi rajoitus on alkoholin myynnissä. Alkoholia saa myydä nyt ma-la klo: 8-18, mutta vain lämpimänä. Kylmiä alkoholijuomia ei saa ostettua kaupoista lainkaan. Tämä sääntö tuli voimaan, kun alkoholin myyntiä vapautettiin reilu viikko sitten. Ilmeisesti tällä yritetään hillitä ongelmatapauksien alkoholin käyttöä… ehkä lämmin olut ei sitten niin houkuttele. Jotenkin omituinen rajoitus joka tapauksessa, mutta kaipa viisaammat tietää mitä tekevät 🙂

Tahaan rommi-panimo. Otettiin Pari 😉

Ollaan nyt opeteltu paljon purjehdusta ja navigointia, erilaisia rantautumisia sekä ankkurointeja ja poijukiinnityksiä. Meillä on vielä reilun viikon verran sovittua opetusta jäljellä Cyrillen kanssa, jonka jälkeen olisi tarkoitus aloittaa omatoiminen purjehdus. Oppitunnit on olleet tosi antoisia, välillä myös rankkoja ja jännittäviä. Meistä molemmista tuntuu, että on opittu todella paljon kaikkea, mutta vielä on ihan suunnattomasti opittavaa jäljellä. Nöyränä ja itsevarmana eteenpäin!

Bora Boralta Raiatealle.
Sami the capitaine!

Aiemmin lupasin kertoa kuinka meidät pelastettiin pahemmalta törmäykseltä katamaraanin kanssa. Tämä tapahtui muutama viikko sitten, kun palasimme takasin Raiatealle ihanalta Huahinen saarelta (sinne on muuten ehdottomasti päästävä uudelleen ❤ ). Saavuttiin hyvissä ajoin reissulta vakiankkurointi paikkaamme telakan eteen. (Jos joku muuten miettii miksi palaamme aina tähän ankkuriin, niin se johtuu siitä, että opettajamme vene on edelleen telakalla korjauksessa. Hän korjailee sitä aina opetusten välissä.)

Pari päivää siinä killuttiin rauhassa ankkurissa ja kaikki oli normaalisti. Nähtiin kavereita, käytiin kaupassa, pestiin pyykkiä ja huollettiin Malaikaa. Sitten yhtenä iltapäivänä tuuli voimistui ja sen suunta muuttui täysin vastakkaiseen. Katsoimme Samin kanssa, että meidän viereinen katamaraani oli paljon lähempänä kuin aikaisemmin. Voimakas virtaus ja tuuli kuljettivat meitä toisiamme kohti. Siinä hetken tutkittuamme tilannetta tuuli alkoi voimistua entisestään ja katamaraanin omistajakin tuli kannelle. Virtaus ja tuuli alkoi kuljettaa katamaraania edes takaisin

Kysyin häneltä, että paljonko hänellä on ketjua ja ollaanko liian lähellä? Hän vastasi, että ehkä olisi hyvä hieman siirtyä ja että hänellä on moottori rikki eikä pysty liikuttamaan venettään.

Vastasin hänelle että ok, me ollaan aloittelijoita, mutta eiköhän me onnistuta.

Käynnistettiin moottori ja Sami meni keulaan nostamaan ankkuria. Tuuli jatkoi voimistumistaan, alkoi sataa vettä ja katamaraani lähestyi. Samaan aikaan otin lepuuttajan käsiini ja niin teki myös katamaraanin omistaja. Siinä samassa me jo sitten osuimme toisiimme. Onneksi ehdittiin laittaa lepuuttajat väliin! Minä suojelin veneen runkoa lepuuttajalla, Sami nosti ankkuria ja yritti huudella minulle keulasta, mutta emme kuulleet toisiamme tuulen takia yhtään. Kumpikaan meistä ei pystynyt ohjata venettä siinä hetkessä, koska olimme täysin kiinni muissa töissä. Malaikan ankkuria ei pysty (vielä) nostamaan ohjaamosta vaan pelkästään keulasta.

Kaikki tapahtui niin nopeasti: ilma huononi todella radikaalisti, satoi kaatamalla, tuuli kovaa ja näkyvyys heikkeni. Oli jotenkin absurdia, kun katamaraanin kapteeni oli ihan rentona ja jutteli minulle kaiken maaliman turhuuksia samalla kun suojelimme veneittemme runkoja ja minä yritin kuunnella mitä Sami huutelee keulasta. Ankkuriketju oli kiristynyt suoraa allemme.

Onneksi meidän ystävät olivat ankkurissa lähellä meitä ja näkivät tilanteen. He lähtivät alusvaatteissaan sateeseen auttamaan meitä. Muistan aina kun Larissa kiipesi litimärkänä Malaikaan meidän avuksi ja Christopher alkoi työntää dinghyllä veneitä erilleen.

Kun saimme viimein ankkuri ylös, aloimme etsiä parempaa ankkurointi paikkaa. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ilma oli todella huono, näkyvyys olematon, tuuli kovaa ja bonuksena voimakkaat virtaukset ja aallokkoa. Muutaman eri kerran laskettiin ankkuri ennen kuin olimme tyytyväisiä paikkaan. Tietenkin heti kun olimme valmiita sade ja tuuli loppuivat, aurinko alkoi paistaa ja kaikki oli niin kuin ennenkin.

Ongelma oli ilmeisesti se, että kun tuuli muuttui ja myräkkä iski, katamaraanin ankkuri alkoi laahata. Hänellä oli muutenkin aika vähän ketjua laskettuna ja meillä paljon enemmän. Onneksi ei käynyt kenellekään pahemmin ja veneet säilyivät ehjinä. Sami kävi moikkaamassa katamaraanin omistajaa tilanteen jälkeen ja hän oli hyvillä mielin, höpötteli kaikesta muusta kuin itse tilanteesta. Kiitoksena avusta me veimme ystävämme myöhemmin viikolla ulos ravintolaan syömään.

Tonnikala joka ei maistu kalalle, yhtään! Tosi herkullinen annos.

Me tutustuimme Larissaan ja Christopheen telakalla. Heidän veneensä oli Malaikan naapurina, kun olimme vasta ostamassa sitä. He ovat meidän ikäisiä, Brasilialais/Saksalainen pariskunta. He ostivat oman veneensä kolme vuotta sitten ilman aiempaa purjehdus kokemusta. Ollaan hengailtu paljon yhdessä ja olemme suunnitelleet, että alamme purjehtia yhdessä, kunhan meidän oppitunnit on tehtynä. Tosi kiva lähteä yhdessä seikkailemaan ja samalla saadaan heiltä apua meidän alkutaipaleellemme.

Ranskan Polynesian ainoa joki jota pääsee vesitse tutkimaan sijaitsee Raiatealla.

Ainiin! Olihan meillä vielä yksi toinenkin täpärä tilanne. Edellinen omistaja ei ole ehkä ollut tietoinen, että hänen septitankkien pumput eivät toimi oikein. Kerroinkin jo aiemmin, kuinka Sami korjasi yhden niistä. Luulimme vielä silloin, että keulan pumppu toimii. No se oli tietenkin väärä luulo. Eräänä kauniina päivänä ihmettelimme, että miksi veneessä on epämiellyttävä haju. Asiaa tutkittuamme huomasimme, että keulan tankki ei ole tyhjentynyt kunnolla. Aloimme tyhjennys hommiin ja ihmettelimme mikä nyt oikein on, kun tuntuu että mitään ei oikein tapahdu. Viime hetkellä huomasimme, että pumppu on viallinen ja tyhjennyksen sijasta se imee vettä sisäänpäin! Johdot täytyy kytkeä ”väärin”.

Tankki oli räjähdys pisteessä ja wc-pytystä alkoi uhkaavasti nousta ylöspäin ruskeaa nestettä. Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä kerron vain sen, että jos emme olisi lopettaneet ”tyhjennys” operaatiota siinä hetkessä olisi meillä ollut melkoinen siivousurakka edessä ja tiedä mitä muuta. Otettiin siis pikapikaa takaa toimiva pumppu ja saatiin tankki oikeasti tyhjäksi ja vältyttiin kauheudelta. Nyt on korjattu kaikki pumput ja tankit ja toivotaan että ne operaatiot olisivat nyt pitkäksi aikaa takana.

Bora Boran ihanat värit.

Lopuksi vielä tarina siitä miten tutustuimme Maramu-tuuleen ja jäimme jumiin Bora Boralle suunniteltua pidemmäksi aikaa.

Maramu on siis voimakas etelätuuli, joka puhaltaa Antarktiselta aiheuttaen myrskyjä sekä vaikeasti ennustettavia kelejä muille alueille. Tiedettiin että nyt on Maramu-kausi ja olimme kokeneet sen aiheuttamia puuskia jo aiemmin. Suunnittelimme Bora Boran retken mahdollisimman hyvin, tutkimme säätä ja valitsimme sopivan ajankohdan. Purjehdus Bora Boralle sujui oikein hyvin ja saavuimme satumaisen kauniiseen laguuniin ajoissa. Ystäväveneemme lähti muuten matkaan mukaan ja he ovatkin edelleen Bora Boralla sukeltamassa. Oli tosi hauska purjehtia yhdessä ja ”kisailla” kumpi vene on nopeammin perillä. Malaika muuten voitti sen kisan 😀

Meidän lisäksi Boralla oli 5 muuta venettä. Seuraavalla kerralla meitä on varmasti enemmän. Oli mahtavan rauhallista.

Tutkittiin Bora Boran kaunista ja tällä hetkellä harvinaisen autiota laguunia, snorklattiin, nähtiin paholaisrauskuja, kilpikonnia ja muita hienoja vedenasukkeja. Lähtöpäivän koittaessa sää lupaili mietoa myötätuulta, joka tarkoittaisi, että purjehtien ei mentäisi kovin kovaa. Sanoin aamulla kaihoisasti, että en haluisi vielä lähteä, mutta kiva että voidaan aina palata tänne.

Päästyämme laguunista ulos huomasimme, että tuuli on hieman kovempi mitä sääennuste.

Ennuste oli 6 solmun myötätuulta 1 metrin mainingilla höystettynä. Totuus oli 28-30 solmun vastatuulta yli 3 metrin mainingilla. Muutaman tunnin yritimme edetä ja odotella jos tuuli laantuu. Ei laantunut. Maininki kasvoi ja eteneminen oli olematonta 1-2 solmua. Päätettiin kääntyä takasin Bora Boralle odottelemaan myräkän laantumista. Ihan hirveästi ei harmittanut 🙂 

Muutaman päivän jälkeen keli oli laantunut ja saatiin loistava purjehdus keli takaisin Raiatealle. Malaika kiisi 2,5 metrin maininkien välissä n. 8 solmua takaisin.

Oli mahtava huomata kuinka kestävä vene Malaika on. Vaikka keli oli välillä kovahko, venettä oli kevyt ja mukava ohjata. Oli myös todella hyvä, että koimme ensimmäisen kovemman kelin opettajan kanssa ja saimme hyvät neuvot tulevaan. Hyvä oppitunti oli myös se, että sääennuste on aina ennuste ja totuus laguunin ulkopuolella voi välillä olla jotain aivan muuta. Onneksi aina voi palata ja odotella miellyttävimpiä ilmoja.

Nyt siis lepäillään hetki ja vähän toki puunaillaan kotiamme. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi lähteä Maupitin saarelle ja käyttää viimeiset oppitunnit siihen reissuun, jännää!

Kiitos hurjasti kaikille, kun olette mukana. Kertokaa rohkeasti, jos on toivomuksia mitä haluatte kuulla tai nähdä seuraavassa Saippuakuplaunelmassa 🙂 Mauruuru!

Lisää juttuja ja kuvia https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/

Tuulta purjeisiin!

Ollaan viimein päästy kunnolla aloittamaan purjehduksen opettelu, jeee!! Viime viikot on sisältänyt kaikenlaista kommellusta ja sähläämistä, läheltä piti tilanteita, jännitystä, pahoinvointia, maisemien ihailua ja delfiinejä 🐬

Pahoittelut tähän alkuun sillä tämä postaus jää nyt hieman lyhyeksi. Valmistelemme juuri Malaikaa seuraavalle purjehdukselle ja kiirettä piisaa.

Myöhemmin tällä viikolla kerron kaiken Huahinen reissusta, kuinka meidät pelastettiin törmäyksestä katamaraanin kanssa, räjähtelevästä septitankista, myötätuuleen purjehtimisesta sekä purjehduksen ja navigoinnin opettelusta ja ihan kaikesta muustakin 😂

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma

Loppuun saatte pienen koosteen viime viikon seikkailusta. Kiitos kun olet mukana matkallamme ☀️ Mauruuru!

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma

Hei me purjehditaan!

Eka rantautuminen Malaikalla. Käytiin kaupassa Uturoan keskustassa, jee!

Viime kirjoituksen jälkeen ollaan käyty vähän purjehtimassa, huollettu venettä ja saatu viettää niitä ihan oikeita vapaapäiviä ja nähty kavereita!

Cyrille opastamassa navigoinnin saloihin.

Täällä Raiatealla on siis varovaisesti höllätty rajoituksia. Veneillä saa liikkua kahden merimailin päähän ankkurointipaikasta ja vesiurheilu on sallittua. Saarten välistä liikennettä ei ole vielä avattu, eikä saarille saa rantautua. Ollaan siis päästy jo vähän opettelemaan sitä mitä tultiin tänne alun perin tekemäänkin. Käytiin pikkusen purjehtimassa, harjoiteltiin navigointia, rantautumista sekä ankkurointia ja ihailtiin maisemia. Ennen kaikkea ollaan rentouduttu 😀

Jee!

Vaikka liikkuminen vesillä onkin edelleen hyvin rajoitettua, on ollut todella virkistävää vihdoin päästä tekemään muutakin kuin veneen huoltoa. Meille riittää hyvin näin alkuun ihan tässä laguunissa harjoittelu. Sitten aikanaan, kun liikkumista jälleen vapautetaan, on tarkoitus siirtyä lähisaarille. Suunnitelmissa on käydä Tahaalla, Maupitilla, Bora Boralla ja Huahinella. Kun nämä on koluttu ja tuntuu sopivalle omien taitojen ja kelien suhteen, siirrytään kauemmaksi. Mutta katsotaan niitä sitten aikanaan ja keskitytään nyt tähän hetkeen.

Päästiin viimeviikolla siis kerran purjehtimaan, jee! Enemmänkin oli suunnitteilla, mutta kelit hieman huononivat ja päätettiin odottaa aloittelijoille sopivampia olosuhteita. Kaikki meni hyvin meidän ensimmäisellä purjehduksella ja vältyttiin ongelmilta. Oli tosi hauska käydä Uturoan keskustassa veneellä. Aiemmin olemme olleet siellä vain pyörällä tai autolla. Koko kaupunki ja saari näyttää niin erilaiselle vesistä käsin.

Naapuriin Bora Boralle sitten joskus. Herätään joka aamu tähän näkymään, ei voi kauheasti valittaa.

Meidän piti itseasiassa mennä tänään jälleen purjehtimaan, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat. Meidän opettajamme on sairastunut ja nyt odotellaan hänen vointinsa paranemista. Onneksi hänellä ei ole mitään vakavaa, mutta sen verran kipeänä hän on, että opetukset ovat nyt tauolla. Meille jää siis aikaa jälleen huoltaa venettä 😉

Sami tutkimassa akkujen kuntoa.
Meira pesemässä Malaikan runkoa.

Oikeasti ollaan nyt päästy nauttimaan vene-elämästä ja otettu rennommin. Ollaan tehty pikku huoltohommia ja pidetty muutama kokonainen vapaapäiväkin. Mukavaa kun vihdoin hieman hellittää ja ei tarvitse painaa aamusta iltaan hikipäässä hommia. Puunattavaa riittää, mutta mitään isoa projektia ei pitäisi olla tällä hetkellä näkyvissä. Nyt lähinnä odotellaan, että Cyrille paranee ja päästään opettelemaan lisää purjehtimista.

Kylässä kaveriveneellä.

Muistatteko muuten ne kissanpennut, jotka pelastettiin telakalla työkoneen alta? Kaksi niistä muutti uuteen kotiin ja yksi sai kodin telakalta.

Korona-Kaksi on jo näin iso kisu! Hän sai hyvän kodin telakalta ja kasvaa kovaa vauhtia.

Mutta me jatketaan kellumista ja pikku puuhasteluja veneellä. Ainiin! Samilla on ollut nyt myös enemmän aikaa kirjoittamiselle. Saas nähdä minkälaisia kirjainspiraatioita uusi ympäristö saa Samissa aikaan…

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/

Ensimmäinen vapaapäivä veneellä.

Kun viimein suunittelet pitäväsi vapaapäivän, kaikki hajoaa ja korjaaminen kestää kymmenen kertaa pidempään mitä pitäisi.

Edelleenkin WAU!

Tällä viikolla on hilattu Sami mastoon, revitty jumiutunutta rullapurjetta, huollettu moottoria, korjattu vesihana sekä wc:n pumppuja ja tehty merivedestä juomavettä. Ollaan onneksi nähty myös upeita auringonlaskuja ja luettu pikkujuttu meidän seikkailuista Me Naiset.fi:ssä.https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/viime-vuonna-meira-ja-sami-myivat-kaiken-ja-muuttivat-tahitille

Tuleva kapteeni noutaa toista kapteenia hommiin veneellemme.

Tutustuttiin telakalla asuessamme sattumalta meidän tulevaan purjehduksen opettajaan. Hän oli meidän naapurimme telakalla asuessamme ja asuu edelleen telakalla huoltaen omaa venettään. Cyrille on kokenut purjehtija, joka on toiminut yli kymmenen vuotta eri vuokrapurjeveneiden kapteenina täällä Ranskan Polynesiassa. Tällä hetkellä näyttää sille, että koko turistikausi on peruttu tältä vuodelta, joten hän teki meille hyvän diilin opetuksesta. Cyrillesta on ollut todella paljon muutenkin apua jo nyt, vaikka itse purjehduksen opettelu ei ole vielä edes alkanut.

Tällä laitteella tehdään merivedestä juomavettä. Osataan käyttää sitä jo ongelmitta, jes!

Olimme sopineet Cyrillen kanssa muutamasta huolto-opastus päivästä veneellä. Tehtiin listaa, mitä kaikkea kysytään ja halutaan opetella hänen kanssaan. Aloitettiin moottorin huollosta. Koko huollon piti olla ihan nopea yleiskatsaus ja sen jälkeen olimme suunnitelleet siirtyvämme muihin hommiin. No toisin kävi ja moottorin huolto-osuus kestikin koko päivän.

Kivaa hellepäivän hommaa 😀

Dieselistä vettä suodattavan laitteiston huoltoruuvit olivat jämähtäneet niin tiukasti paikoilleen, että koko laitteisto piti purkaa. Ilman poistaminen laitteistosta ei myöskään onnistunut aivan ohjekirjan mukaan, vaan jouduimme turvautumaan Cyrillen tietämiin kikkoihin. Opittiin, että aina manuaalit eivät tiedä kaikkea, vaan pitää soveltaa.

Seuraavalle päivälle oltiin sovittu, että kävisimme läpi purhjetimiseen liittyviä välineitä ja laitteita. Innolla odotettiin hauskaa päivää ulkona fiilistellen purjehtimista. Käytiin läpi eri köysiä ja niiden käyttöä, tutkittiin hieman navgointiohjelmia ja koska oli tyyni päivä päätettiin avata purjeet. Kaikki sujui loistavasti siihen asti, kun oli aika avata isopurje. Meillä on veneessämme rullapurjeet, jotka on tosi hyvässä kunnossa ja oikein käytettynä todella kätevät.

Purjehommissa.

Isopurje aukesi hienosti alkuun, mutta sitten se jumiutuikin kunnolla. Purje ei liikkunut mihinkään eikä mikään keino vapauttanut sitä (yritettiin kapteenimme kanssa vaikka mitä ja useita kertoja). Samassa hetkessä muistettiin Samin kanssa, että ollessamme koepurjehduksella myyjän maksama ammattikapteeni ja hänen apurinsa olivat ongelmissa purjeen kanssa. Olimme molemmat unohtaneet tämän kokonaan ja nyt kaikki palautui muistiin.  Kun koepurjehduksella purjetta rullattiin sisään, kuului erikoinen ääni ja purje jumiutui. Muistan että katsoimme toisiamme Samin kanssa ja olimme hieman ihmeissämme heidän toiminnastaan. He säätivät aikansa siinä jotain ja saivat purjeen taas jotenkin rullautumaan. Nyt tiedämme, että purje ei ollut alhaalta kiinni eikä siten rullautunut oikein takasin. He eivät siis olleet osanneet käyttää purjetta oikein.

Meille tämä tarkoitti sitä, että jonkun oli mentävä mastoon irrottamaan jumia. Samille osui arpaonni ja minä jäin Cyrillen kanssa alas. Hilattiin Sami siis mastoon ja hän aloitti purjeen irrottamisen. Tässä operaatiossa kesti useita tunteja kokonaisuudessaan ja hetkittäin tuntui epätoivoiselle. Pahimmillaan ajattelin, että purje hajoaa ja saamme todella kalliin laskun ja korjauksen… Mutta pikkuhiljaa jumi alkoi onneksi irrota. Purjeen vapautuessa Samia hilattiin vaihe vaiheelta ylemmäs ja ylemmäs, kunnes viimein hän oli aivan ylhäällä, 18m korkeudessa. Oli kuulemma alkuun jännittävää, mutta operaation kestäessä uusiin näkymiin ja korkeuksiin tottui. Purjetta sai repiä ihan kaikin käsin, jaloin ja voimin, eikä kerennyt oikein muuta ajatella.

Vihdoin!! Purje on vapaa ja saatiin korjattua kiinnitys alhaalla, sankari tuulettaa korkeuksista ❤

Tässä operaatiossa kestikin sitten jälleen niin kauan, että ei enää keretty, eikä varsinkaan jaksettu kaiken jännittämisen ja stressaamisen jälkeen muuta. Bonuksena kyllä opittiin, kuinka toinen nostetaan mastoon. Jos purje jää joskus vielä jumiin niin osataan myös vapauttaa se. Cyrillekin naureskeli lopuksi, että hän ei ollut ihan vielä ajatellut opettaa meille puosuntuolin käyttöä…

Seuraavalle päivälle emme olleet sopineet mitään vaan ajattelimme viettää ihan vapaapäivän. Ensimmäisen vapaapäivän pitkään aikaan, jeee! Vapaapäivä ei sitten ikinä toteutunut sillä meidän wc:n tankkia tyhjentävä pumppu päätti hajota. En mene yksityiskohtiin sen tarkemmin, sillä kukaan ei halua lukea tarkkaa kuvausta tästä. Sen verran voin kertoa, että meillä on kaksi vessaa ja neljä pumppua. Loppupeleissä saatiin selville, että kaikki pumput oli rikki eikä yksikään toiminut. Koko episodiin meni 10 pahanhajuista tuntia, jonka aikana naapuriveneen kaveri kävi auttamassa, haettiin meidän kapteeni apuun, tarvittiin erilaisia varaosia, joita meillä ei tietenkään ollut, ja siivottiin ja tuuletettiin. Nyt kaikki on onneksi kunnossa ja Sami osaa korjata vaikka minkä pumpun, joten ei mennyt sekään päivä hukkaan.

Vapaapäivän voisi viettää muullakin tavalla…

Kaiken tämän lisäksi keittiön hana lakkasi toimimasta ja yhdet aurinkolasit ja pyyhe on sukeltanut merten jumalalle. Muuten kaikki on hyvin täällä ja aletaan jo tottua vesillä asumiseen. Oikeasti on tosi hyvä, että kaikki nämä on tapahtunut nyt kun olemme turvallisesti ankkurissa ja apu on lähellä. Olemme samalla saaneet todella arvokkaita oppeja, joita voi sitten tarvittaessa soveltaa.

Väsyneet mutta onnelliset tulevat seilorit.

Sellaisia huolto terveisiä tällä kertaa. Toivotaan että suurimmat huollot olisivat nyt ainakin hetkeksi takana päin. Tiedetään että veneen huolto ja ylläpito vie aikaa, mutta jos saataisiin edes yksi vapaapäivä niistä ja voisi vaan nauttia maisemista ja uida. Ehkä vielä jonakin päivänä 😉 Varmaan kaikki nämä rasittavat meitä enemmän, kun kaikki on edelleenkin uutta ja jännittävää, opeteltavaa riittää, eikä asiat vielä hoidu rutiinilla. Mutta päivä kerrallaan ja koitetaan sisäistää kaikkea uutta.

Ainiin! Täällä liikkuu huhuja, että purjehdus olisi kohta sallittua saaren laguunin sisällä. Eli kohta taidetaan päästä tosi toimiin. Mauruuru ja palataan taas saippuakuplaunelmiin murut!

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/

Hei me kellutaan!

Tällä viikolla on tapahtunut kaikkea jännää!! Meidän kodin kansi valmistui viimein!! Se on tosi hieno!! Kuinka jeee!! Koronan aiheuttamina rajoituksia on hieman höllätty ja meidät on vihdoin laskettu vesille. Meillä on ollut kiire ja kaikkea uutta jännittävää, mutta nyt on taas hetki aikaa kertoa kuulumiset teille.

Vihdoin!!! Kansi on valmis ja se on vahvempi kuin ennen 🙂

Viime viikon perjantaina telakka sai vihdoin valmiiksi Malaikan kannen. Jäljellä olevien hommien piti kestää vain päivän, mutta jotenkin heillä meni siinä silti viikko. Kansi on hieno ja kestävä ja paljon parempi kuin se vanha. Kansi on myös mukavan viileä jalan alla ja siinä pystyy kävellä päivän kuumimpaan aikaan polttamatta jalkapohjiaan.

Optimaaliset olosuhteet maalaukselle 😉

Me aloitetiin sitten heti lauantaina vesillelaskun valmistelut. Sami hioi kevyesti pohjan maalausta varten, pestiin kansi ja runko ja täytettiin vesitankit. Taidettiin pestä pilssikin vielä kerran (edelliset omistajat eivät ole tainneet huuhtoa putkistoja kauhean usein. Jotain mustaa mäiskettä tuli edelleenkin useiden pesujen jälkeenkin.) Samalla järjesteltiin sisällä ja kannella kaikki niin että mikään ei putoa tai hajoa, kun meitä aletaan liikutella. Pohjan hionta oli melkoisen sotkuista touhua ja Sami oli hetkellisesti aivan pikimusta hiontapölystä. Harmi kun en siinä hetkessä tajunnut ottaa kuvaa hänestä.

Kun runko oli kuivunut pesun jälkeen, tarkkailtiin viikonlopun säätä, että alkaako sataa. Antifouling maalaus vaatisi vähintään 1h kuivaa keliä. Tietenkin viime viikonloppuna oli se kaikista haastavin keli tulkita. Säätiedotus lupasi paljon pilviä ja kuurosateita. Oli mahdotonta ennustaa, osuisivatko ne meidän kohdalle vai ei. Herättiin tosi aikaisin valmistelemaan maalausta. Suojattiin ja teipattiin kaikki kohdat johon maalia ei tule. Teippauksen jälkeen tuli sadekuuro ja jännättiin että pysyykö teipit paikalla. Onneksi ne pysyivät ja ilma selkeni. Saatiin maalattua ensimmäinen kerros, jee! Maali kerkesi hyvin kuivua ennen seuraavaa sadekuuroa.

Maalaus onnistui tosi hyvin vaikka se oli molemmille eka kerta.

Maalikerroksia tulee laittaa kaksi tai kolme. Me päätettiin laittaa kaksi kerrosta ja kolmas vesirajalle. Seuraavana päivänä löydettiin taas sopiva rako sadekuurojen välissä ja saatiin maalaus valmiiksi ilman ongelmia. Sovittiin telakan kanssa vesillelasku seuraavalle päivälle, kuinka jännittävää!!

Sinne se plumpsahti!

Vesillelasku sujui hyvin. Oli hurjaa seurata, kun he siirsivät meidän kotimme veteen. Kaikki näytti toimivan ja mitään vuotoja ei tullut. Ainostaan meidän karttaplotteri, joka toimi koepurjehduksen aikana, oli jostain syystä hajonnut eikä paikalle saapunut sähkärikään saanut sitä toiminaan. Omituista. Onneksi meillä on ladattuna puhelimiin navigointi ohjelmat, mutta olisihan se kiva, että kaikki laitteet toimisi… Katsotaan saadaanko se vielä elvytettyä vai pitääkö ostaa uusi tai korvata se jollain muulla laitteella. Rahanmeno alkoi siis heti kun päästiin vesille 😀

Ihan kivat aamukahvi maisemat. Taustalla Bora Bora ja Tahaa.

Mutta täällä ollaan vesillä! Jee! Nämä muutamat päivät on mennyt kaikkeen uuteen totutellessa ja opettelussa. Nyt alkaa vihdoin tavarat ja suurimmat asiat olla kunnossa ja toiminnassa. Ekat yöt on ollut aika jännittäviä, kun veneessä on kaikkia uusia ääniä ja pyöritään virtausten sekä tuulen mukana. Ankkuri pitää onneksi hyvin ja kaikki on kunnossa. Öiseen aikaan muutenlentokalat metsästävät ihan veneen vieressä ja ne pitää aikamoista molsketta mm. törmätessä meidän veneeseen. On kyllä ihana olla vesissä. Täällä on paljon viileämpää, eikä hyttysiä tai torakoita näy, eikä hiekkaa joka kulkeutuu jalkojen mukana veneeseen.

Näihin maisemiin ei vaan kyllästy ❤

Rajoituksia on muuten nyt vihoin hieman höllätty täällä Raiatealla. Purjehdus on edelleenkin kielletty eli ollaan telakan edessä ankkuroituna. Mutta enää ei tarvitse lupalappua liikkumiselle ja kaupassa saa käydä yhdessä (jee). Olutta ja viiniä myydään rajallisesti maanantain ja torstain välillä klo:8-16. Näiden myynti on myös rajattu tiettyyn litra määrään per henkilö ja ne noudetaan kaupan takaovelta. Ulkonaliikkumiskielto on vielä voimassa klo:20.00-05.00 ja ravintolat saavat myydä vain noutoruokaa. Ollaan kyllä tosi onnellisia näistäkin muutoksista mitä on nyt jo tullut.

Jolla täyteen ja takas kotiin.

Me käydään kaupassa nykyään tällä meidän jollalla, kuinka hauskaa! Jollan perämoottorin kanssa oli aluksi myös hieman ongelmia, vaikka se on vain vajaan vuoden vanha. Onneksi Sami sai sen korjattua ja päästään liikkumaan ja hoitamaan asioita maissa. Jolla on vähän niin kuin meidän  auto, joka vie paikkoihin mihin isolla veneellä ei pääse. Tästä tulikin mieleen, että meidän auto Suomessa on muuten nyt myynnisä. Auto on ollut lainassa kaverilla ja enää hän ei sitä tarvitse. Tästä tulee erillinen myynti-ilmoitus myös, mutta lisätietoja saa jo kysellä. Kyseessä on punainen Volkswagen Polo, 2005, 1.4L, 160 000km. Sijaitsee Tampereella.

Mun ensi askeleet telakan porttien ulkopuolelle karanteenin jälkeen.
Tahaalla tehdään vanilijan lisäksi myös rommia.

Me jatketaan kellumista laineilla, Malaikaan tutustumista, purjehduksen opettelun odottelua eli palataan ensiviikolla! Mauruuru ja voikaa hyvin. Pakko sanoa vielä tähän loppuun: on kyllä niin mahtavaa että meidän Saippuakuplaunelma kelluu, uskomatonta! Tästä se suuri seikkailu mitä lähdettiin tekemään jatkuu vesissä!

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/

Vesillelasku, niin lähellä mutta niin kaukana, ja mahdollisesti yksi maailman kalleimmista olut sikspäkeistä.

Moikka kaikki, terkkuja telakalta. Toivottavasti teidän pääsiäinen on sujunut oikein hyvin ja olette syöneet tosi paljon suklaamunia! Me herättiin viime viikolla siihen, että pääsiäinen ja pyhät on ihan kulman takana. Oltiin vaan niin innoissaan siitä, että telakka avasi pitkästä aikaa porttinsa ja työt jatkuivat normaalisti… Tai niin me siis luultiin. Saatiin myös lisää sääntöjä ja ohjeita koronan kanssa elämiseen. Tällä saarella on edelleenkin 0 tartuntaa. Kuultiin myös mitä sikspäkki olutta maksaa mustassa pörssissä kuukauden alkoholimyyntikiellon jälkeen ja nähtiin ihania kissanpentuja.

Kissanpennut pelastettiin työkoneen alta telakalla. Vartija otti ne veneeseensä asumaan ja leipoi niille kalakakkuja.

Tosiaan viime viikon maanantaina telakka avasi erikoisluvalla ovensa ja työt sai jatkua. Meidän veneemme osalta työt jatkuivat tiistaina ja etenivät rivakasti. Työtä johtava kaveri tulikin iltapäivällä kertomaan Samille, että kansi olisi valmis seuraavana päivänä! Oltiin että jeee, siistiä!!

No keskiviikkona satoikin vettä ja töitä ei voitu jatkaa. Myös torstaille oli luvattu sadepäivä ja työmiehet määrättiin muihin tehtäviin. Torstaina ei sitten satanut pisaraakaan vettä, mutta työmiehet olivat jo muissa hommissa eivätkä päässeet irtautumaan niistä. Vielä tässä vaiheessa ajateltiin, että ehkä sitten perjantaina, jos ei sada, työt jatkuisi…

Joskus tämäkin projekti valmistuu, ehkä jo tänä vuonna 😉

Kävin samana päivänä telakan toimistolla pyytämässä muutamia papereita ja selvittelemässä asioita, jotka olivat jääneet karanteenin alkaessa kesken. Lopuksi kysyin, että jatkuisikohan meidän kansiremonttimme huomenna? Tähän ystävällinen sihteeri vastasi hymyillen, että ei tietenkään koska telakka sulkee ovensa pääsiäisen pyhiksi. Ajattelin pääni sisällä ettäää mitäääh?! Mikä pääsiäinen ja pyhät, justhan te olitte kolme viikkoa kiinni ja tällä viikolla vasta neljättä päivää auki.

Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. Toivotin hyviä pyhiä ja lähdin kertomaan uutisia Samille. Alettiin molemmat nauraa, kun kerroin että telakka sulkeutuu pääsiäiseksi. Jotenkin ollaan molemmat eletty vaan veneen remonttikuplassa ja ei olla tajuttu oikein mitään muuta. Perjantaina telakka sitten jälleen hiljeni ja me jäätiin meidän mini-yhteisömme kanssa tuttuun ja turvalliseen rauhaan porttien taakse.

Kässäröintiä, se on parasta! Ja ihan kun joku olisi kirjoittanut seinään SIMO.

Malaika alkaa olla jo tosi hyvässä kunnossa ja ollaan jopa jouduttu jo vähän keksimään tekemistä päivien kuluksi. Esimerkiksi pilssi on pesty jo kolmeen kertaan ja kaikki ruosteet hinkattu pois. Kun kansiremontti sitten joskus viimein valmistuu jäljelle jää vielä pohjan kevyt hionta ja maalaus antifoulingilla. Näitä lukuun ottamatta aletaan olla valmiina vesiin. 

Viimeisimmän tiedon mukaan meidät voidaan laskea vesille tuohon telakan eteen, mutta purjehtia ei edelleenkään saa. Katsotaan mikä tilanne on sitten siinä vaiheessa, kun remontti on oikeasti valmis.

Lupalappu ulkona käymiselle.

Sami kävi muuten ekaa kertaa kaupassa karanteenin alkamisen jälkeen. Ruokakauppa, josta ollaan tähän asti tilattu ostokset telakalle, on lopettanut toimitukset toistaiseksi. Kaupassa oli kuulemma hyvin valikoimaa, hyllyt täynnä tuotteita ja ei juurikaan muita asiakkaita. Sami kertoi, että oli tosi hauskaa ja vähän jännää käydä porttien ulkopuolella.

Sami the shoppaaja!
Passionhedelmä! Ollaan ostettu telakan sihteeriltä vihanneksia ja hedelmiä suoraan hänen omasta puutarhastaan, nam!
Munakoisoa, passionhedelmää, valkosipulimunakasta ja kahvia!

Täällä Raiatean saarella on tosiaankin edelleen 0 korona-virustartuntaa. Saatiin silti pitkäperjantaina kuulla, että pormestari haluaa tiukentaa ehtoja ulkona liikkumiselle. Nyt tällä saarella (ei siis millään muulla Ranskan Polynesian saarella) on pakollista käyttää hengityssuojainta ja hanskoja ulkona liikkuessaan, jes! Tahitilla ja Moorealla, jossa tartuntoja on jo yli 50 ei tätä pakkoa ole.

Toisaalta kuultiin, että täällä Raiatealla ehtoja saatettaisiin hellittää ja pikkuhiljaa alkaa availla saaren kauppoja ja kahviloita. Olisi kyllä mahtavaa, jos näin kävisi. Pääsisi liikkumaan vapaammin edes saaren sisällä ja mennä tosiaan sinne ruokakauppaan tai kahvilaan yhdessä. Jos näin käy niin hengityssuojaimia ja hanskoja varmaan kuuluu edelleen käyttää.

Ai niin! Alkoholinmyyntikielto on kestänyt jo kuukauden ja loppua ei näy. Kuultiin telakan vartijalta, että mustan pörssin hinta sikspäkille olutta on tällä hetkellä 80€!!! Siis ihan tavalliselle oluelle! Kappalehinta on siis kohtuullinen 13,30€/ 0,33cl tölkki. Muutama pikkukauppa saaren toisella puolella on kiellosta huolimatta myynyt alkoholia ja tehnyt ilmeisen hyvää tiliä 😀 

Palataan taas ensiviikolla, ehkä jo vesistä käsin, LOL!

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/

Loketti-poketissa ja pikku juttu meistä paikallisen firman uutiskirjeessä.

Karanteenista ei pääse mitenkään karkuun…

Mitä teille lukijoille kuuluu? Miten karanteenissa eläminen on vaikuttanut just sun arkeen?Ilmeisesti kevättä saa vielä odotella, kun lunta oli näemmä sadellut ympäri Suomea… Meilläkin on aina välillä satanut täällä, mutta ei sentään lunta. Tänään erityisesti on ollut oikein kunnon harmaa sadepäivä ja jos joku epäilee niin kyllä, täällä tropiikin väriloistossakin voi välillä olla oikeasti todella harmaata.

Seikkailua telakalla.

Ranskan Polynesia muuten just jatkoi karanteenin ja muiden rajoituksien voimassaoloa. Edellisenä perjantaina oli vielä se tieto, että alkoholinmyynti jatkuisi nyt maanantaina ja karanteeni kestäisi enää 15.4 asti. Tämän hetkisen tiedon mukaan kaikki rajoitukset ovat voimassa ainakin 25.4 asti. Katsotaan viikko ja päivä kerrallaan, että mikä on sitten se lopullinen kesto.

Iltojen väriloistoa. Kaunista myös porttien takaa.

Ollaan huomattu Samin kanssa, että me on alettu haaveilla niinkin arkisesta asiasta kuin yhdessä kaupassa käymisestä. Kuinka hienoa onkaan se, että voi haahuilla kaupan hyllyjen välissä ja miettiä että mikäköhän tämäkin tuote on ja hei mehän tarvitaan just tällaista ja tuollaista ja varsinkin tuota. Rajoitusten keskellä eläessä huomaa sen, kuinka mahtavaa on kun niitä ei ole. Mutta eiköhän tämäkin erikoistilanne jossain vaiheessa pääty ja kaikki saa taas liikkua ja käydä vaikka siellä kaupassa ihan vapaasti, ilman lupalappuja yms. Tsemppiä vielä kerran kaikille!

Me on jatkettu meidän veneemme pikku remppoja ja tutustuttu sekä vähän ihmetelty kaikkia laitteita ja vempaimia mitä kodistamme löytyy. On muuten tosi hupaisaa huomata, että kun just ajattelet, että JES! Kaikki tiedossa olevat pikku rempat ja työt on hoidettu niin niitä löytyy heti lisää!

Sami tiivistämässä keulan luukkua.

Onneksi ei mitään isoja juttuja, mutta koko ajan löytyy jotain pientä puunattavaa ja mitä enemmän puunaat sitä enemmän löydät puunattavaa tai vähintäänkin naapuriveneen kokenut kapteeni keksii niitä sulle lisää. (Hänen veneensä on muuten ihan osina pitkin telakkaa ja kestää useampia kuukausia ennen kuin ne projektit ovat valmiina). Oikeasti hän on mukava ja avulias kaveri ja hänestä on ollut meille paljon apua.

Pientä paikkailua jollalle.

Ollaan Samin kanssa välillä mietitty, että koska meillä on ollut niin mukavaa telakkanaapureina, hän keksii meille lisää hommia vain sen takia, koska hän ei halua että me muutetaan naapurista vesille 😀

Telakka muuten avasi ovensa tänään! Jee!! Meidän kansiremppamme jatkuu ilmeisesti huomenna, jos ei sada vettä. Vielä on hieman epäselvää se, että saako tällä hetkellä ylipäätään laskea veneitä vesille. Loppuviikosta saadaan siihen varmaan lisää selvyyttä ja jos ilmat pysyvät hyvinä saatetaan päästä ankkuriin killumaan viikonlopuksi, jos se siis on sallittua.

Väliaikainen Suomenlippu. Tähän meni yksi kylpypyyhe ja tyynyliina. Oikea lippu odottaa Suomessa sitä, kun posti taas kulkee… Toivottavasti tämä viritys kestää siihen asti.
Sunnuntaina saatiin uunituoreita yllätyspullia ❤
Irlantilainen Mark oli leiponut meille skonsseja, nam!

Muuten! Jos jotakuta kiinnostaa lukea miten eri paikkoihin Ranskan Polynesian alueella jumiin jääneet purjehtijat pärjäävät, niin tässä on linkki Sail Tahitin uutiskirjeeseen, jonka lopussa on pikku juttu myös meistä.

Juttu löytyy alta olevasta linkistä.
https://www.sailtahiti.com/en/confined-yacht-tahiti/?utm_campaign=Centurion%2041S%20-%20back%20on%20the%20market&utm_source=hs_email&utm_medium=email&utm_content=85739791&_hsenc=p2ANqtz-_Zp28M-4zL2CkZ8odyUqSDLOnFuYIpzFvRZPFaXk-YYSIcMHIGFJBzXplEV3Ctwlp3aFsKpW5DPirr8bI7UpRISJldAg&_hsmi=85739791

Loppuun vielä pakollinen auringonlaskukuva ❤ Näihin maisemiin ei vaan kyllästy. Vaikka telakalla asuminen on osittain vähän hankalaa, kuumaa ja täynnä hyttysiä sekä torakoita, nämä maisemat korvaavat hetkessä kaikki hankaluudet ja epämukavuudet. Mauruuru, jatketaan saippuakuplaunelmia taas ensiviikolla, voikaa hyvin!

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/?hl=fi

Alkoholinmyyntikielto, uintikielto, ulkonaliikkumiskielto, purjehduskielto ja eka ankkuroituminen.

Eristyksissä porttien takana.

Bonjour, Ia Orana! Miten teillä kaikilla sujuu, oletteko voineet hyvin?

Meillä on takana kieltojen täyteinen viikko ja karanteenin tiukentuminen. Viime viikolla kerroinkin jo rajoituksista, jotka astuivat täällä Ranskan Polynesiassa voimaan. Niitä kirjottaessani en vielä tiennyt, kuinka paljon tiukemmaksi homma täällä muuttuu, joten aloitetaanpa tarinointi…

Alun perin meillä kerrottiin että, veneemme kansiremppa olisi valmistunut viime perjantaina. Olisimme voineet killua ankkurissa telakan edustalla muutaman veneen kanssa…

Niin lähellä valmistumista.

Kannenremontti oli hyvällä mallilla ja edistyi vauhdikkaasti. Karanteenista huolimatta telakka jatkoi toimintaansa suljettujen porttien takana. Viime alkuviikon aikana kansi saatiin maalausta ja pinnoitusta vaille valmiiksi, sitten kaikki muuttui. Karanteeni tiukentui ja telakan oli pakko sulkea ovensa toistaiseksi. Kaikki hommat lopetettiin, telakka siivottiin ja eristettiin porteilla ulkopuolisilta.

Portteja piisaa ja ympärillä on hiljaista.

Onneksi kansi kerettiin saada melkein valmiiksi, joten ei enää haittaa vaikka välillä sataa vettä. Kansi on ehjä ja kestävä, eikä mikään tehty työ mene hukkaan sulun aikana.

Työsulun kestoa ei tiedä vielä kukaan. Jossain on mainittu 5.4 ja toisaalla 15.4. Seuraillaan tilannetta päivittäin.Meitä jäi tänne telakalle asumaan noin kymmenkunta henkeä. Yksi nainen minun lisäksi ja loput veneitään remppaavia miehiä sekä ”vartija” pitämässä järjestystä/soittamassa musaa. Hän on kyllä sen verran rento tyyppi, että ei pienestä eikä ehkä kovin suurestakaan hetkahda.

Yhteishenki on pysynyt hyvänä ja keidenkään välille ei ole ainakaan vielä syntynyt konflikteja. Karanteeni-arki on lähtenyt hyvin liikkeelle ja autetaan toinen toisiamme siinä missä voidaan. Meillä on kaikkien käytössä yksi vessa/suihkumökki ja saadaan liikkua vapaasti telakan porttien sisäpuolella. Katsotaan jos saan suostuteltua naapureita jossain vaiheessa kuvaan. 

Pieni suihku ja vessamökki, josta on iltasin upeat auringonlaskunäkymät Bora Boralle.
 

Ranskan Polynesiassa on vähän reilu 30 koronavirus tapausta, joista suurin osa on Tahitilla ja sen vieressä sijaitsevalla Moorean saarella. Täällä Raiatean saarella ei edelleenkään ole yhtään tapausta ja saaren hallinto haluaakin säilyttää nykyisen tilanteen. Siksi myös täällä on tiukat rajoitukset ja saari noudattaa pääsaaren ohjeistuksia. 

Meidän arki on muuttunut vajaassa viikossa näin:

-Tarvitset lupalapun liikkumiseen kaupungilla, jossa tulee mainita syy liikkumiselle, lähtöaika ja päivämäärä. Poliisi tarkastaa ihmisiltä näitä lappuja. Jos sinulta ei sitä löydy, saat sakon. Ensin pienemmän ja jos rike toistuu, sakko suurenee.(Viereiseltä rannalta tosin poliisi hätyyttelee ihmiset kotiin antamatta vielä toistaiseksi sakkoja.)

-Vain ruokakaupat ja apteekit ovat auki ja niissä saa käydä kerrallaan vain yksi henkilö perheestä. Eli Samin kanssa me ei saada mennä yhdessä kauppaan. Me olemme tilanneet kaupasta ostokset suoraan telakalle. Tällöin ei tarvitse täyttää lappuja ja jää enemmän aikaa veneen remppaamiselle. (Jee!)

-Uinti ja kaikki vesiurheilu on kielletty. Johtuu siitä, että ihmiset ei kerääntyisi rannoille.

-Ulkonaliikkumiskielto astui viikonloppuna voimaan. Klo:20.00-05.00 välillä ei saa liikkua missään. Jos liikut, saat sakon.

-Alkoholinmyynti lopetettiin viimeviikon keskiviikkona. Myyntikielto astui ilmeisesti voimaan sen takia, että kun karanteenia oli kestänyt vain muutaman päivän, kotiväkivalta ja auto-onnettomuudet olivat lisääntyneet runsaasti. Ihmiset olivat myös järjestäneet suuria juhlia, joihin oli kerääntynyt paljon ihmisiä ja sehän nyt ei ollut sallittua…

Ensimmäinen ankkuroituminen! Meillä on yhteensä 95m kettinkiä ja melkein käyttämätön Rocna-ankkuri. Sami tarkastaa kettingin merkintöjä, että osataan sitten aikanaan ankkuroitua oikein.
 

Aika suuria rajoituksia, mutta niin tuntuu olevan useassa valtiossa ympäri maailman. Täällä on tällä hetkellä todettu tosiaan vasta vähän reilu kolmekymmentä tapausta, eikä luku ole nyt pariin päivään noussut. Määrä on suhteutettuna kokomaan väkilukuun silti aika paljon.

Yhteensä saarilla asuu n.250.000 henkeä Euroopan laajuisella alueella. Valtion tiukat rajoitukset johtuvat osittain siitä että, vain pääkaupungin Papeeten sairaalassa on valmiudet hoitaa huonokuntoisia potilaita. Esimerkiksi hengityslaitteita on vain 18 kpl. Toivotaan että virus pysyy hallinnassa ja hoitohenkilökunta ei joudu samaan tilanteeseen kuin Italiassa tai Espanjassa.

Suomessa taitaa olla vähän rennompi meininki?

Tällä ei kukaan ole alkanut hamstrata mitään kaupoista (paitsi nyt kaikki purjehtijat ainakin meidän telakalla toivoo, että olisivat hamstranneet olutta, viiniä ja rommia). Hyllyt ja varastot on täynnä ja vessapaperia riittää. Yrittäjät olivat varautuneet hyvissä ajoin tulevaan turistikauteen, joka taitaa jäädä tänä vuonna minimaalisen pieneksi. Hirvittää vähän ajatella mitä tämä maailmanlaajuinen kriisi tekee monelle pienyrittäjälle ja koko taloudelle. Tsemppiä teille kaikille, erityisesti oman liikkeeni jatkajalle Tampereelle. Toivotaan että kaikki selviävät tästä parhaalla mahdollisella tavalla.

Äidin tekemä onnen-amuletti löysi paikkansa uudessa kodissa.

Telakan sulkeutuminen tarkoittaa meille sitä, että keretään puunata, järkkäillä ja opetella käyttämään uutta kotiamme oikein olan takaa. Laitankin loppuun kuvia tähän asti tehdyistä muutoksista.

Olohuone/keittiötä koristi alun perin vihertävät nahkasohvat. Vuonna 1998, kun vene on valmistunut, nämä olivat maksaneet ostajalleen 10.000$ ekstraa.
Mun ensimmäinen ammatti on pukuompelija, joka näemmä taipuu myös sohvien uudistamiseen. Yksittäisiä kappaleita oli yhteensä 37 ja kaikki saumat on käsin ommeltu. Onneksi en laskenut määrää ennen urakkaan ryhtymistä.
Pikkuinen takahytti.
Takamakuuhuone oli ennen jaettu kahteen eri osaan. Tiedettiin että veneemme on omistajanversio, joka tarkoitti sitä että väliseinän purkamalla saa luotua ison yhtenäisen makuuhuoneen.
Tadaaa!! Meillä ei ole koskaan ollut näin isoa sänkyä! Enkä olisi ikinä uskonut, että muuttaessani veneeseen makkari olisi näin tilava. Tänne mahtuisi hyvin neljä henkeä nukkumaan. Tai yksi Jack Russelin Terrieri.

Meidän veneemme nimi on muuten Malaika. Aika kiva! Nimi on Keniaa ja tarkoittaa enkelini. Edellinen omistaja on syntynyt Keniassa, josta nimi juontaa juurensa. Malaika on veneemme kolmas nimi. Ensimmäistä nimeä emme tiedä, mutta ennen Malaikaa veneemme nimi oli About Time Two. (Perintönä tästä nimestä on kaksi nimikirjailtua fleece-peittoa.) Emme ole ajatelleet vaihtaa nimeä, koska se tuottaa vaikka mitä huonoa onnea ja me oikeastikin tykätään tästä nimestä 🙂

Tahiti tunnelmaa myös veneen sisälle. Jos joku ei tiennyt niin keltainen ja oranssi on mun suosikki värit. Me molemmat onneksi tykätään väreistä ja kuoseista, joten veneen sisustaminen ei ole tuottanut ristiriistoja.

Jotenkin tosi ihanaa kun vene alkaa tuntua ja näyttää jo pikkuhiljaa omalle kodille, jeee! Sitten jossain vaiheessa, karanteenin päätyttyä, päästään kunnolla opettelemaan purjehdusta ja elämistä merellä. Mutta ensin kirjaimellisesti kuivaharjoitellaan ja haikaillaan merelle. Sami on muuten ostanut harppuunan ja meinaa alkaa opetalla kalastamista sillä sitten tulevaisuudessa, kun maailma on taas auki.

Mauruuru, palataan taas ensi viikolla murut!

https://www.instagram.com/saippuakuplaunelma/

Create your website at WordPress.com
Aloitus