Ia orana! tai suomeksi; vielä elossa! Viime kirjoituksesta on hurahtanut suunniteltua pidempi aika, pahoittelut siitä. Onneksi YouTube- kanava on ollut hieman aktiivisempi tällä välillä, oletko jo muistanut tilata kanavan?
Viimeksi kun tapasimme, olimme ympäriämpäri Huahinea suojassa suurta aallokkoa ja muuta epävakaata keliä. Odottelimme myös yhden kaverin saapumista meille kylään. Huahinelta lähdön jälkeen olemme kerenneet koluta jälleen Tahaan, Raiatean, viedä Malaikan täyshoitoon ja purjehtia täydelliseltä vaikuttavassa kelissä Moorealle, jossa vietämme parhaillaan aikaa varaosia odotellen. Purjehdus ei siis ollutkaan niin täydellinen, vaan kesken matkan lähes kaikki tekniikka hajosi… Mutta siitä lisää alempana, sillä nyt palataan kesäkuun alkuun ja vielä hetkeksi Huahinelle.
Kuten kerroimme meille, oli yrittänyt sinnikkäästi tulla kylään kaveri Suomesta jo useamman kerran, mutta K oli joka kerta sotkenut kaiken. Nyt hän viimein pääsi matkaan ja me poimimme hänet kyytiin Haapusta ja suuntasimme seuraavana päivänä läheiseen Avea bayhin ihastelemaan maisemia niin pinnan alla kuin päälläkin.
Avea bayssa kohtasimme jälleen kaverimme, jotka ovat lähteneet vuonna 1982 maailmanympäripurjehdukselle Etelä-Afrikasta. He ovat nyt puolessa välissä matkaansa, johon ei ole kulunut kuin 40 vuotta ja aikovat kuulemma purjehtia viimeisen puolikkaan rennommin ihan ajan kanssa. Kävimme heidän kanssaan paikallisessa grillijuhlissa, jossa opimme, että Long pig eli pitkä possu tarkoittaa ihmistä. Tarjolla oli monenlaista herkkua simpukoista possuun (siihen tutumpaan lyhyempään versioon), jotka eivät kaikki välttämättä sopineet aivan täydellisesti eurooppalaiseen makumaailmaan tottuneille ihmisille, mutta maisemat ja musiikki sopivat ihan kaikille. Kaverimmekin oli jo hieman toipunut jetlaagistaan ja jaksoi jammailla miltei koko päivän.
Avea baysta siirryimme Fareen ja aloimme suunnitella seuraavaa purjehdusta Tahaalle. Sopivaa keliä odotellessa kerkesimme näyttää Faren parhaita puolia kaverillemme ja vierailla tuttujen venekuntien luona.
Muutaman päivän päästä keli oli suotuisa ja siirryimme leppoisassa kelissä Tahaalle. Purjehdimme kaunista Tahaata ympäri, vaihtaen paikkaa lähes päivittäin, kunnes asetuimme hetkeksi tuttuun rommilahteen. Rommilahti on siitä mukava paikka, että siellä pystyy tekemään monenlaisia asioita. Salmessa on kaksi eri rommi ”tehdasta”, mahtava virtasnorklaus korallien yllä, kauppa sekä sähköpyörävuokraamo.
Eräänä päivänä päätimme siis vuokrata nämä mahtavat vekottimet eli sähköpyörät ja pyöräillä Tahaan ympäri. Mukaan lähti kaverimme lisäksi myös ystävämme Searose veneestä.
Koska olimme Samin kanssa jo miltei experttejä sähköpyöräilyssä päätimme vuokrata tandemin. Muut seurueesta olivat ensikertalaisia ja ottivat omat pyörät alleen. Ensimmäisen testikierroksen jälkeen kaikki olivat pystyssä ja ehjiä.
Me päätimme myös, että Sami olisi edessä eli hänen vastuullaan oli ohjaus, vaihteet ja jarruttaminen. Meiran tehtäväksi jäi polkeminen ja Samin hartioiden tuijottaminen, sekä useamman kerran HILJEMPAA huudahduksien ilmoille päästäminen… Ihan tiedoksi kaikille, jotka eivät ole vielä kokeilleet, tandemilla pääsee todella, TODELLA kovaa. Tämä hieno keksintö ei myöskään käänny ihan yhtä ketterästi kuin yksikkö versio. Vauhdista huolimatta kaikki sujui hyvin ja kävimme mm. vaniljafarmilla ja upeilla näköalapaikoilla sekä herkullisella lounaalla. Pyörät palautettiin rommitehtaalle, jossa saatoimme ottaa voitonmaljat retken päätteeksi.
Muutaman päivän kuluttua kaverimme jatkoi lautalla matkaansa Bora Boralle lomansa loppua viettämään ja me suuntasimme Raitean puolelle sillä Malaikalle oli varattuna täysihoito veneiden spassa eli telakalla.
Sanottuamme heipat kaverillemme siirryimme tuttuakin tutumman telakan eteen ankkuriin odottelemaan Malaikan kuiville nostoa, joka olisi muutaman päivän tai viikon sisällä, ehkä… Täällä asuessamme olemme jo hyvin sopeutuneet siihen, että aikataulut ei ole ihan päivälleen tai edes viikolleen, joten olimme varautuneet henkisesti odottamiseen.
Samassa ankkurissa oli useita kaveriveneitämme, joten odottelu oli mukavaa. Vietimme muutamat synttärit ja eräänä iltana löysimme itsemme myös keskeltä Heivaa.
Joka vuosi heinäkuussa Ranskan Polynesiassa järjestetään paikallisella ja valtakunnallisella tasolla isoja Heiva tapahtumia, joissa kilpaillaan Tahitilaisissa tansseissa ja perinteisissä urheilulajeissa, kuten kookoksen kuorimisessa. Saarten parhaimmat sitten kilpailevat Heiva finaalissa Tahitilla Ranskan kansallispäivänä 14.7. Me pääsimme katsomaan paikallisen tanssikoulun esitystä. Paikalla oli koko saaren väestö, grilliruokaa, toinen toistaan hienompia esityksiä ja hyvää seuraa.
Muutaman viikon odottelun jälkeen pääsimme vihdoin kuiville. Oli jännittävää ajaa telakan betoniboxiin ja katsoa kun koko omaisuutemme nostettiin ilmaan!
Korjauslistalla oli läpivientien vaihtoa, vesilinjan nostoa sekä uusi pohjamaali ja kaikkea pientä. Suunnitelmissa oli olla telakalla 7 päivää, mutta olimme varautuneet, että aikaa voi vierähtää useampikin viikko, jos löytyisi yllättäviä ongelmia.
Muistatteko kun kirjoitimme aiemmin, että Malaikan pilssiin tulee jostain mysteerivettä? Syy siihen selvisi viimein. Läpiviennit olivatkin yllättävän huonossa kunnossa ja irtosivat paikoiltaan liiankin helposti. Ne olivat varmaan alkuperäiset pronssiset puualustoilla vuodelta-98 ja todellakin vaihdon tarpeessa. Onneksi meillä oli uudet hienot muoviset (eli plastic fantastic) valmiina ja Sami näppäränä miehenä vaihtoi kaikki läpiviennit, mitkä olivat vähänkään epäilyttävän näköisiä. Näistä olisi saattanut pian tulla oikeasti suurempikin ongelma. Pitää vielä sanoa, että onneksi ei tiedetty tätä tilannetta, kun oltiin vielä vesissä. Olisi varmaan tullut useampi uneton yö…
Päivät telakalla kuluivat nopeasti rutiinilla ja mitään suurempia yllätyksiä ei onneksi löytynyt. Oli hauskaa nähdä telakan työntekijöitä ja omistajaa, jotka muistivat meidät ja Malaikan erittäin hyvin surullisen kuuluisalta keväältä 2020. Veresteltiin vanhoja muistoja ja fiilisteltiin Samin kirjaa Malaika- parkaisu paratiisissa, joka pohjautuu ensimmäiseen telakalla olomme. Tapahtuisikohan tälläkin kerralla murha?
Pölyn ja melun täyteiset päivät vierähtivät nopeasti ja olimme 8 päivässä valmiita takasin vesiin! Malaika laskettiin päivän päätteeksi telakan boxiin, johon olisimme saaneet jäädä yöksi, mutta seuraaviksi päiviksi oli luvattu jälleen suurta aallokkoa ja kovaa tuulta. Kun Dominic oli huolellisesti laskenut Malaikan telakan boxiin tarkastimme, että kaikki toimii ja vuotoja ei ole, sanoimme nopeat heipat ja etsimme sopivan paikan laskea Malaikan ankkuri auringon laskiessa taustalla. On ihmeellistä, mutta aina juuri ennen myräköitä keli on todella tyyni ja kaunis.
Myräkkä tuli ja meni ja me siivoilimme viimeiset sotkut ja järjestelimme tavarat telakalla olon jäljiltä paikoilleen. Oli aivan mahtavaa olla takaisin vesissä. Vene toimii ja ennen kaikkea voit käyttää omaa vessaa ja jääkaappia eikä tarvitse kiivetä huojuvia portaita ylös alas kaiken päivää. Eikä ole hyttysiä! Oi tätä onnea!
Olimme suunnitelleet purjehtivamme takaisin Moorealle viettämään Meiran 40v synttäreitä valas-teemalla. Sopiva sääikkuna näyttikin olevan tulossa seuraavalla viikolla ja vielä myötätuuleen. Yleensä lännestä itään on täällä vastatuuli, mutta välillä käy tuuri ja pääsetkin etenemään paremmissa olosuhteissa.
Säätä tarkkaillessa ja odotellessa autoimme ystäviämme, jotka olivat myymässä venettään. Heidän piti käydä Euroopassa hoitamassa asioitaan ja me olimme venevahteina. Palkaksi tästä saimme miltei uudet taittopyörät, jotka nimesimme Ulpukaksi ja Ritvaksi. Pyörät on olleet kovassa käytössä ja avaavat saarien tutkimista aivan uudella tavalla. Kannatti olla reilu viikko venevahteina. Kaverit ovat tätä kirjoittaessa jo myyneet veneensä ja etsivät uutta purtta Euroopassa. He kyllästyivät trooppisiin saariin ja kaipaisivat enemmän kulttuuria ja varaosakauppoja ympärilleen. Kenties joku päivä taas seilataan samoilla merillä.
Viimein koitti purjehdus, sääikkuna oli pysynyt edelleen suotuisana. Malaika ja miehistö olivat intoa täynnä ja nostivat ankkurin. Aurinko paistoi ja maininki oli mieto. Malaika kiisi Tyyntämerta pitkin ja olosuhteet olivat kuin sadusta, jihuuuu!
Ohittaessamme Huahinea autopilotti alkoi valittaa ja seuraavaksi tuulimittari sanoi itsensä irti. Olimme ihmeissämme. Päätimme silti jatkaa Moorealle sillä olosuhteet olivat hyvät. Purjehdimme tunnin vuoroissa ohjaten kompassin avulla läpi yön ja saavuimme turvallisesti Cookin poukamaan.
Laskimme ankkurin tuttuun paikkaan mikä olikin hyvä sillä, myös syvyysluotain oli lakannut toimimasta, sekä tutka. Siinä olikin sitten selvittämistä, että mikä tai mitkä kaikki olivat mahdollisesti rikki vai mikä oli ylipäätään ongelma.
Muutaman päivän selvittelyn tuloksena selvisi, että Malaikan syvyysluotain on jollain tavalla viallinen ja se sotkee koko hienon Simnet järjestelmän, jossa navigointilaitteet ovat. Eli yksi viallinen osa oli syyllinen koko fiaskoon. Onneksi kaikki muut laitteet toimivat hyvin (paitsi tutka), kun tämä viallinen osa otettiin pois järjestelmästä. Tilasimme uuden erillisen syvyysluotaimen omalla näytöllä ja sen piti saapua n. kolmessa viikossa.
Kolme viikkoa hurahti ja Meira saatettiin uudelle vuosikymmenelle onnistuneesti valaiden, yllätysten sekä ystävien ympäröimänä, mutta syvyysluotainta ei vaan kuulunut. Noh asia selvisi sitten muutamassa päivässä ja saatiin tietää, että koko tilaus on hävinnyt. Royal Mail on siis yhtä luotettava kuin Suomen oma posti. Rahat palautettiin tilille ja me tehtiin uusi tilaus eri firman kautta, katsotaan kauanko sen saapumisessa kestää tai saapuuko se ollenkaan 😅
Ensi kerralla taas uusia seikkailuja Tyyneltämereltä. Tarkoitus on suunnata pian Tahitille varustelemaan Malaika vähän pidempää reissua varten, josta lisää sitten aikanaan.
Mauruuru! Kiitos, että olet mukana matkassa.
Saippuakuplaunelma 
Kauniit kiitokset jälleen teille Meira ja Sami matkaseikkailunne viime vaiheista ja onnittelut Meiralle 40- vuotispäivän johdosta ! ♥️
Liisa & Matti Jyväskylästä
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos 💓 kiva kun olette matkassa mukana ☀️
TykkääTykkää